heinäkuu 2005

STS-114 etenee suunnitellusti, pikkuviat lämpösuojatiilissä puhuttavat

Perjantaina Italialaisvalmisteinen Rafaello-logistiikkamoduli siirrettiin Discoveryn lastiruumasta ISS:n telakointiporttiin. Modulissa on toistakymmentä tonnia tarvikkeita, joten sen tyhjennys aloitetaan heti jotta kaikki saadaan siirretyksi. Tyhjään moduuliin lastataan samanmoinen määrä jätteitä Maahan tuotavaksi, joita asemalle on kertynyt sitten viimeisen sukkulalennon liki kolme vuotta sitten.

Lauantaina Stephen Robinson ja Soichi Noguchi tekivät ensimmäisen kolmesta suunnitellusta avaruuskävelystä. Tehtävänä oli kokeilla miten sukkulan lämpösuojatiilien korjaamiseen suunnitellut aineet toimivat todellisissa olosuhteissa. Kahta eri ainetta ruiskutettiin ”kittipistoolilla” sukkulan lastiruumassa oleviin testikappaleisiin. Aine käyttäytyi avaruudessa paremmin kuin Maassa, ja sen käyttö oli ilmeisen helppoa, sikäli kun mikään työ paksut hanskat kädessä nyt on helppoa. Kuitenkin kokeen sujumiseen oltiin tyytyväisiä. Testikappaleet tutkitaan Maassa, jolloin selviää aineen toimivuus. Sen tulee tarttua lämpösuojatiiliin riittävän hyvin, sekä kestää ilmakehään paluun rasitukset.

Koska sukkulat ovat taas lentokiellossa eikä seuraavasta lennon ajankohdasta ole tietoa, Discoveryn lentoa on päätetty jatkaa yhdellä vuorokaudella. Sen polttoaine ja muut varannot riittävät tähän. Sukkulan miehistö saa näin enemmän aikaa auttaa ISS:n miehistöä erilaisissa huoltotehtävissä. Osa sukkulan varusteista jätetään ISS:lle, kuten myös suunniteltua enemmän vettä, jota sukkulan polttokennot tuottavat. Laskeutumisajaksi on nyt ilmoitettu Maanantai, elokuun 8. klo 1147 Suomen aikaa.

Discoveryn lämpösuojan tarkastuksia on jatkettu. Mitään pahempaa vikaa ei ole löytynyt. Muutamia lämpösuojatiilien rakojen tilkitsemiseen käytettyjä liuskoja on noussut pois paikaltaan. Tämäkään ei ole uusi ilmiö, eikä sillä ole mitään tekemistä sukkulaan törmäävien polttoainetankin eristevaahdon kappaleiden kanssa. Liuskat irtoilevat lähinnä nousun aikaisen tärinän vaikutuksesta. Ilmiö on mallinnettu ja ymmärretty aina ¼ tuumaan asti, mutta nyt liuskoja on enimmillään tuuman verran ulkona, joten sen vaikutusta selvitetään. Korjausta on myös suunniteltu, mutta ei vielä päätetty. Liuskat voisi periaatteessa painaa takaisin sisään, tai leikata ylimääräiset pois. Ulkona törröttävät liuskat aiheuttavat ilmakehään paluun aikana pyörteitä ja paikallisia, ympäristöä kuumempia pisteitä. Ne voivat myös aiheuttaa tiettyä epäsymmetrisyyttä sukkulan aerodynaamiseen käyttäytymiseen.

Sukkulan lämpösuojaa ei ole koskaan aikaisemmin tutkittu näin tarkasti kiertoradalla. Polttoainetankista on irronnut isompia ja pienempiä eristevaahdon palasia joka ikisellä lennolla. Sukkulan lämpösuojatiiliä on samaten rikkoutunut joka ikisellä lennolla, jopa kokonaisia tiiliä on irronnut, eikä niistä ole ollut merkittävää haittaa. Columbian siiven etureunaan iskeytynyt kappale teki siihen reiän sillä seurauksella, että kuuma plasma pääsi siiven sisään sulattaen sen rakenteet kunnes koko siipi hajosi. Nyt kaikkia pieniäkin kolhuja ja naarmuja säikytään, ehkä suhteettomankin paljon. Suurin osa lehdistötilaisuuksien ajasta kuluu näiden asioiden käsittelyyn. Discovery on kuitenkin paremmassa kunnossa tällä hetkellä kuin sukkulat keskimäärin ovat kiertoradalla olleet. Näin ollen paluu tuskin tuottaa pienintäkään ongelmaa.

Aurinkokunnan kymmenes planeetta löytynyt?

Kalifornian teknillisen instituutin professori Mike Brown ryhmineen ilmoittaa löytäneensä Aurinkokunnan kymmenennen planeetan. Toistaiseksi vain koodinimellä 2003UB313 tunnettu taivaankappale sijaitsee ns. Kuiperin vyöhykkeellä ja se kiertää Aurinkoa hyvin soikealla radalla. Kuiperin vyöhykkeellä Aurinkokunnan ulkolaidalla on suuri määrä komeettoja. Nyt löytynyt kappale on kolme kertaa kauempana Auringosta kuin yhdeksäs planeetta Pluto. Tammikuun 8. tänä vuonna löytyneen kappaleen kooksi on arvioitu 2700 km Pluton ollessa 2300 km. Muita Kuiperin vyöhykkeeltä löytyneitä kappeleita ovat Quaoar - 1250 km, 2004DW - 1600 km ja Sedna – 1600 km.

Uusin löytö on siis näistä suurin, Plutoakin suurempi. Sen ratataso muihin planeettoihin nähden on 45 astetta kallellaan, kiertoaika Auringon ympäri 560 vuotta. Kohde on tällä hetkellä 97AU:n etäisyydellä Auringosta, radan lähin piste on 36 AU. (AU = Maan keskietäisyys Auringosta) Lähimpänä Aurinkoa se tulee siis Neptunuksen etäisyydelle Aurongosta.

Onko uusin löytö sitten planeetta vai ei, on tulkintakysymys. Siitäkin kiistellään, onko Pluto planeetta vai ei. Joka tapauksessa 2003UB313 on etäisin Aurinkokunnassa havaittu kohde, jonka ratakin on onnistuttu määrittelemään.

Aiheesta lisää: http://planetary.org/news/2005/10th_planet_0729.html

Discovery telakoitui ISS:lle.

Discovery telakoitui onnistuneesti kansainväliseen avaruusasemaan iltapäivällä. Yhdyskäytävän luukku avattiin klo 14:50 Suomen aikaa ja aseman miehistö vastaanotti kauan kaipaamansa vieraat. Ennen telakoitumista sukkulan lämpösuojusta valokuvattiin asemalta käsin. Kuvat tutkitaan myöhemmin suurennuslasin kanssa, mutta tiettävästi mitään vakavaa ei ole havaittu.

Huomenna on vuorossa mm. Rafaello-rahtimodulin irrotus sukkulan ruumasta ja siirto ISS:n telakointiporttiin. Lennon aikana moduuli tyhjennetään asemalle tuoduista tarvikkeista, täytetään jätteillä ja siirretään takaisin ruumaan Maahan tuotavaksi.

Aiheesta lisää: http://www.nasa.gov/returntoflight/main/index.html?skipIntro=1

Tankin ongelmakohta: PAL ramp

Discoveryn nousun aikana kuvatussa videotallenteessa näkynyt suurehko (n. 1 m) polttoainetankista irronnut eristeen kappale on paikallistettu. Se oli peräisin ilmanohjaimesta, joka tunnetaan nimellä PAL-Ramp, Protuberance Air Load Ramp. Rampin tehtävänä on suojata vieressä kulkevia kaapeleita ja putkia haitallisilta ilmapyörteiltä ilmakehässä lennon aikana. Sukkula saavuttaa äänen nopeuden jo varsin matalalla ja siihen vaikuttavat aerodynaamiset voimat ovat suuria. Siksi kaikkien rakenteiden tarkka aerodynaaminen suunnittelu on äärimmäisen tärkeää.

Ramppi on rakennettu samasta polyuretaanivaahdon kaltaisesta eristemassasta jolla koko tankki on päällystetty. Muutossuunnittelussa tämä tiedostettiin heikoksi kohdaksi mutta se jätettiin kokolailla ennalleen, uskottiin sen olevan riittävän hyvä sellaisenaan. Mutta käytäntö osoitti, että ramppi on oikeasti heikko kohta. Onneksi irronnut pala ei osunut mihinkään, vaan ohitti Discoveryn turvallisen matkan päästä.

Sukkulalaivasto on lentokiellossa ennen kuin ongelmaan löydetään ratkaisu. Rampin poistamista on mietitty ainakin jo 1983, mutta se päätettiin silloin säilyttää. Nyt muutossuunnittelun yhteydessä sen poistamista tutkittiin uudelleen, mutta se jätettiin edelleen paikalleen. Tiettävästi virtauslaskentamallien avulla taikka tuulitunnelitesteissä ei merkkejä haitallisista ilmavirtauksista kaapelikanavan ympärillä ole havaittu, vaikka ramppi otettaisiinkin pois. Tutkimukset kuitenkin jatkuvat vielä.

Olipa ratkaisu mikä tahansa, syyskuulle ajoitettu Atlantiksen lento siirtynee myöhempään ajankohtaan.

Kuvia Discoveryn polttoainetankista irrotuksen jälkeen:

http://www.nasa.gov/returntoflight/multimedia/external_tank_images.html

Muuta tietoa tankista:

http://www.nasa.gov/centers/marshall/pdf/114015main_PAL_FS.pdf

http://returntoflight.org/assets/images/content/activities/20030909_11/aerodynamic_issues.pdf

http://www.interspacenews.com/sections/photo%20galleries/STS-114%20Photo%20Page.htm

http://www.nasa.gov/centers/marshall/multimedia/photos/2004/photos04-205.html

Turistilennot avaruuteen kohta arkipäivää

Brrittiläinen liikemies Sir Richard Branson ja yhdysvaltalainen lentokonenero Burt Rutan ovat perustaneet yhtiön, joka tulee valmistamaan ja myymään avaruusaluksia turistilennätyksiä varten. Burt Rutanin oma yritys Scaled Composites voitti viime vuonna AnsariX palkinnon onnistuttuaan ensimmäisenä yksityisenä yrityksenä lennättämään ihmisen avaruuteen itse valmistamallaan Space Ship One -aluksella. Nyt aluksesta on tarkoitus suunnitella suurempi versio, johon mahtuu useampi matkustaja kerrallaan. Alus pystyy lentämään yli sadan kilometrin korkeuteen, josta se putoaa takaisin alas. Kieroradalle sillä ei pääse. Painottomuutta lennolla pääsee kuitenkin mukavasti kokeilemaan, ja maisemat ovat taatusti hienot. Lentolipun hinnaksi on ilmoitettu 200 000 dollaria. Maksuhaluisia asiakkaita on jo ilmaantunut ainakin sata.

Burt Rutan tunnetaan mm. myös vastikään Maapallon ilman välilaskuja ja -tankkausta kiertäneen lentokoneen suunnittelijana ja rakentajana.

Lisää Space Ship One –aluksesta: http://www.scaled.com/projects/tierone/

Sukkulalennot taas jäihin

NASA on myöntänyt epäonnistuneensa sukkulan ulkoisen polttoainesäiliön eristyksen parantamisessa, koska isoja kappaleita polyuretaanivaahtoa edelleen irtosi Discoveryn tankista nousun aikana. Atlantis-sukkulan lento olisi vuorossa syyskuussa, mutta sitä ei nähdä ennen kuin tähän eristeongelmaan on kehitetty ratkaisu.

Kuvia Discoveryn tankista:

http://www.nasa.gov/returntoflight/multimedia/external_tank_images.html

Sukkulan lämpösuojus tutkittu

Discoveryn lämpösuojusta on tutkittu uudella kameralaitteistolla. Siihen kuuluu robottikäsivarren jatkovarsi jossa on kameroita. Jatkovarren avulla ylettyy näkemään koko pohjan alueen. Lähempänä olevat kohteet kuvataan ilman jatkovartta. Laitteisto toimi hyvin ja tehtävä saatiin valmiiksi. Vikoja ei ole raportoitu.

Vastaava tarkastus tullaan tekemään tästä lähtien jokaisella sukkulalennolla. Tarkastuksessa on pieni riski, koska pitkällä varrella on mahdollista vahingossa kolhaista sukkulan herkkää pintakerrosta ja aiheuttaa juuri niitä vahinkoja joita laitteistolla on tarkoitus etsiä. Mutta kolhuilta tänään vältyttiin.

Eilisen nousun aikana nähtiin mahdollisesti pienen lämpösuojatiilen palan irtoaminen etulaskutelineen luukun tiivisteen kohdalta. Apurakettien irrottamisen jälkeen näkyi kohtalaisen iso, toistaiseksi tunnistamaton irtoava kappale, joka ei kuitenkaan osunut mihinkään. Aivan nousun alussa ulkoisen polttoainetankin yläpäähän törmäsi lintu. Mikään näistä havainnoista ei anna syytä huoleen. Tiilenpalan irtoamista tultaneen vielä tutkimaan tarkemmin. Lämpösuojatiilien tehtävä on suojata sukkulaa ilmakehään paluun synnyttämältä valtavalta kuumuudelta.

Seuraavaksi laukaisuvuorossa oleva Antlantis-sukkula toimii tarvittaessa pelastusaluksena. Sille on nimetty nelihenkinen pelastusmiehistö, joka voi kuukauden sisään noutaa Discoveryn miehistön asemalta, mikäli aluksessa havaittaisiin laskeutumisen estävä vika. Atlantiksen pelastusmiehistö lienee ensimmäinen, joka ei toivo pääsevänsä suorittamaan tehtäväänsä. Jos siihen jouduttaisiin, Discoveryn miehistö ja hyötykuorma siirrettäisiin avaruusasemalle, Discovery irrotettaisiin asemasta ja ohjattaisiin putoamaan valtamereen. Sillä välin Atlantis valmisteltaisiin lennolle, ja se nousisi avaruuteen hakemaan Discoveryn miehistön alas. Atlantiksessa olisi silloin 11 hengen miehistö, mikä olisi uusi ennätys. Myös koko pelastusoperaatio olisi ensimmäinen laatuaan. Discoveryllä on mukanaan ruokaa ja muita tarvikkeita, joiden turvin miehistö voisi asua avaruusasemalla kuukauden ajan. Atlantiksen lentokuntoon saattaminen tällä aikataululla edellyttäisi kiirehtimistä ja osa testeistä jäisi pakostakin ajanpuutteen vuoksi tekemättä.

Huomenna 14:18 Suomen aikaa Discoveryn on määrä telakoitua kansainväliseen avaruusasemaan, ISS:n. Ennen telakoitumista Discovery parkkeerataan aseman lähelle. Asemalla olevat Sergei Krikalev ja John Phillips valokuvaavat sukkulan rungon kauttaaltaan mahdollisten vikojen havaitsemiseksi. Discoveryllä on mukanaan lämpösuojan korjaamiseen suunniteltuja työkaluja ja aineita. Tämä on ensimmäinen kerta kun niitä testataan avaruudessa. Ei sentään sukkulan runkoon, vaan mukana tuotuihin eristetiilien kappaleisiin. Tiilet tuodaan maahan ja paikkausaineiden kestävyys testataan. Ei ole lainkaan varmaa, että aineiden käyttö painottomuudessa onnistuu. Tämä olikin yksi uusista turvaohjeista joista jouduttiin tinkimään. Oli aivan mahdotonta kehittää tällainen ”korjaussarja” valmiiksi tälle lennolle.

Aiheesta lisää: http://www.nasa.gov/

Astronauttien ensimmäinen päivä illassa

Astronauttien ensimmäinen työpäivä on takanapäin ja miehistö on nyt nukkumassa. Discovery on asetettu radalle, joka vie sen torstaina kansainvälisen avaruusaseman ISS:n luokse.

Lukuisat valvontakamerat ovat tuottaneet tulosta, ja tutkittavana on joitain kuvia irtoilevista kappeleista ja mahdollisesti yhdestä rikkoutuvasta lämpösuojatiilestä, mutta nämä tuskin ovat mitään vakavia tapahtumia. Tiiliä on vaurioitunut kaikilla lennoilla, eikä pienistä kolhuista ole vaaraa.

YLE:n pääuutislähetys piti turkistarhaiskuja ja valtiosihteerin lomaltapaluuta sukkulan avaruuteen paluuta tärkeämpinä aiheina. MTV sen sijaan otti onnistuneen laukaisun kymmenen uutisten pääaiheeksi. Hyvä MTV !

Aiheesta lisää: http://www.nasa.gov/returntoflight/main/index.html?skipIntro=1

Discovery avaruudessa!

Sukkulan lähtö onnistui oppikirjojen mukaan ja Discovery on nyt avaruudessa. Ulkoinen polttoainesäiliö irrotettiin hetki sitten. Se tullaan nyt valokuvaamaan mahdollisten eristeiden irtoamisten havaitsemiseksi.

Sukkulan tulee vielä tehdä radankorjauspoltto, jolla kiertorata säädetään pysyväksi. Ensimmäinen lento Columbian tuhon jälkeen näyttää alkaneen loistavasti!

Discoveryn ulkoinen polttoainesäilö oli varustettu kameralla, josta saatiin suora kuvayhteys radiolinkillä Maahan. Kuvassa tankki on juuri irrotettu ja sukkula on etääntymässä siitä. Näitä ”rakettikameroita” on käytetty paljon sekä perinteisillä rakettilennoilla että aiemmilla sukkulalennoilla. Nyt kameran merkitys oli vielä korostunut; sen tehtävä oli tarkkailla polttoainetankkia ja sukkulan alapuolta mahdollisten irtoavien romujen varalta. Kaikkiaan sukkulan lähtöä seurasi yli sata kameraa eri puolilla lähtöpaikkaa, sekä muutama erikoisrakenteinen kamera lentokoneissa. Lisäksi alusta kuvataan tutkilla ja myöhemmin avaruusasemalta käsin ennen telakoitumista. Sukkulaan robottikäsivarteen on myös asennettu jatkovarsi, jolla ylettyy kuvaamaan sukkulan koko ulkokuoren.

Columbian onnettomuuden kaksi ja puoli vuotta sitten aiheutti ulkoisesta polttoainesäiliöstä irronneet eristeen- ja jään kappaleet, jotka iskeytyivät sukkulan toiseen siipeen rikkoen sen etureunan lämpökilven. Vika olisi ollut helposti havaittavissa nykyisellä kameravarustuksella. NASA onkin sanonut, että tällä lennolla tulemme näkemään irtoavia eristeen palasia ja muuta roskaa enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin, johtuen monin verroin tarkemmasta kameraseurannasta.

Discovery valmiina lähtöön

Lähtölaskenta on edennyt vaiheeseen, jossa sukkulan laukaisuun on aikaa enää puolisen tuntia. Kaikki on tähän mennessä sujunut hyvin. Edellisellä kerralla temppuilleet polttoaineen pinnanmittausanturit toimivat testeissä normaalisti, sää on parantunut mahdollistaen laukaisun 80 % todennäköisyydellä. Miehistö on paikoillaan aluksessa (kuvassa) valmistelemassa lähtöä. Varalaskeutumispaikat Espanjassa ja Ranskassa ovat valmiina. Mitään normaalista poikkeavaa ei ole toistaiseksi ilmennyt, kaikki etenee suunnitelmien mukaan.

Jos kaikki sujuu jatkossakin hyvin, sukkulan päämoottorit käynnistetään kuusi sekuntia ennen lähtöä. Jos niiden todetaan toimivan normaalisti ja kehittävän normaali työntövoima, apuraketit sytytetään ja niiden kiinnityspultit räjäytetään auki hetkellä T0, jolloin sukkula aloittaa nousun kohti kiertorataa. Tämän pitäisi tapahtua klo 17:39 Suomen aikaa.

Aiheesta lisää: http://www.nasa.gov/returntoflight/main/index.html?skipIntro=1

Turistilentoja Kuuhun

Helsingin Sanomat kertoo tänään, että Venäjä suunnittelee turistilentoja Kuuhun. Idea on sinänsä nerokas. Kansainvälisellä avaruusasemalla on jatkuvasti telakoituneena yksi venäläinen Sojuz-alus, joka toimii miehistön pelastautumisaluksena, mikä tulisi pikainen tarve lähteä asemalta pois. Sojuz on vaihdettava puolen vuoden välein, ennen kuin sen lentokelpoisuusaika menee umpeen. Näillä taxi-lennoilla Venäjä on ennenkin käyttänyt maksavia turisteja avaruusasemalla.

Nyt ideana on lennättää asemalta poistettava Sojuz kuun kiertoradalle ennen sen palauttamista maahan. Alus varustettaisiin tavallista vahvemmalla lämpökilvellä ja avaruuteen lähetettäisiin pieni rakettivaihe, jolla alus kiihdytettäisiin Kuuhun. Pinnalle ei sentään ole tarkoitus laskeutua.

Nerokkaaksi idean tekee se, että käytettäisiin jo avaruudessa valmiiksi olevaa alusta. Ongelmana on vielä varustaa jo muutenkin pieni ja ahdas Sojuz paksummalla ja painavammalla lämpökilvellä, joka kestää ilmakehään paluun nykyistä suuremmalla nopeudella.

Lippujen hinnaksi HS mainitsee 83 miljoonaa euroa. Ökyrikkaita seikkailijoitahan maailmasta löytyy ja Venäjällä on tunnetusti krooninen rahapula, niin miksikäs ei. Positiivista on myös Venäjän kekseliäisyys ja ennakkoluulottomuus tällaisten projektien suhteen.

Linkki HS:n uutiseen: http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101980370334

Sukkula – susi jo syntyessään

Otsikko on vapaa käännös NASA:n uuden pääjohtajan Michael Griffinin sanoista: ”The shuttle is inherently flawed.” Korrektimpi suomennos olisi ehkä, ”sukkula on luonnostaan viallinen”. Yhtä kaikki, Columbian onnettomuuden jälkeen NASA on nyt pääjohtajansa suulla sanonut sen, minkä kaikki ovat jo tienneet. Sukkulasta ei tule turvallista ja luotettavaa avaruuslentolaitetta vaikka siihen tehtäisiin mitä tahansa parannuksia. Se peruskonstruktio tekee siitä vaarallisen. Siinä ei ole minkäänlaista pelastautumisjärjestelmää. Kaikki muut miehitetyt avaruusalukset on aina varustettu pelastustornilla, jolla miehistö voidaan lennättää turvaan, vaikka raketti räjähtäisi heti laukaisualustalla. Sukkulan miehistöllä ei ole mitään tehtävissä, jos joku menee nousun aikana pahasti vikaan. Sukkula tuhoutuu, ja miehistö sen mukana. Lennonjohtajatkaan eivät voi tehdä muuta kuin katsoa vierestä mitä tuleman pitää. Challengerin kaltainen onnettomuus perinteisellä raketilla olisi ollut vaaraton, yksi napin painallus, niin miehistöosa olisi irronnut palavasta raketista, ja pelastustorni olisi singonnut aluksen ja astronautit turvallisen matkan päähän tulipallosta. Laskuvarjo olisi hoitanut loput. Sukkulassa tämä ei ole mahdollista. Raketissa miehistö istuu kärjessä, sukkulan astronautit istuvat polttoainesäiliön kyljessä, kaikkein vaarallisimmassa paikassa josta pakoa ei ole. Täyden säiliön räjähdysvoima vastaa pientä ydinlatausta. Kenelle tulisi mieleen matkustaa avaruuteen, tai yhtään mihinkään, viritetty atomipommi kainalossa?

Idea uudelleen käytettävästä avaruusaluksesta on loistava! Pois kertakäyttöiset, kalliit raketit, tilalle alus, joka voi lentää yhä uudestaan, ja uudestaan. Lentojen välillä pyyhitään pahimmat pölyt pois, laitetaan alle uusi säiliö, kunnostetut, uudelleen ladatut apuraketit ja lähdetään taas. Mutta - toinen kompastuskivi on ollut, ironista kyllä, juuri uudelleenkäytettävyys. Sukkulat käyvät lentojen välillä läpi massiivisen huolto- ja korjausoperaation. Myös operaation hinta on massiivinen. Yhden lennon hinta liikkuu, laskentatavasta ja lennon tehtävästä riippuen, 250 miljoonan ja yhden miljardin dollarin välillä. Uudelleenkäytettävyyden edellyttämät korjaus- ja huoltotyöt maksavat enemmän kuin saman kokoluokan kertakäyttöinen raketti. USA:n puolustusministeriö ymmärsi vetäytyä sukkulasta jo heti Challengerin onnettomuuden jälkeen, mutta NASA on sinnikkäästi pitänyt siitä kiinni näihin päiviin asti, kustannuksista tai turvallisuudesta piittaamatta.

Sukkulan siis piti olla halpa käyttää, yhden lennon hinnaksi arvioitiin vain 10-40 miljoonaa dollaria. Sen piti lentää muutaman viikon välein ja siirtää avaruuslennot kokonaan uuteen aikakauteen. Toisin kävi. Sukkulasta tuli kaikkien aikojen kallein, ja lentäjilleen turvattomin alus. Projektin arvostelijoita toki oli jo alussa, kun sukkulaa ruvettiin suunnittelemaan, mutta NASA eteni järkähtämättömästi kohti tavoitettaan. 70-luvun alussa tehty päätös on tänään, yli 30 vuotta myöhemmin johtanut tilanteeseen, että samalla kun venäjä lennättää omia kosmonauttejaan miten tahtoo, ja kiinakin on liittymässä joukkoon, USA ei ole voinut kahteen ja puoleen vuoteen tehdä muuta kuin katsella vierestä. Kansainvälinen avaruusasema on koko tämän ajan ollut venäläisten huolto- ja miehistönkuljetusalusten varassa. Niillä ovat amerikkalaisetkin joutuneet lentämään asemalle, kun oma kalusto on ollut lentokiellossa. On siinä amerikkalaisten itsetunnolla ja ylpeydellä ollut kestämistä.

Avaruusaseman rakentaminen on samasta syytä ollut jumissa. Aseman rakentamiseen ei sukkuloita tarvita, siitä ovat osoituksena Neuvostoliiton rakentamat Saljut ja Mir –asemat. Mutta kansainvälinen avaruusasema ISS:n osat on suunniteltu kuljetettavaksi ja koottavaksi sukkulan avulla. Niinpä ISS:ää ei voida rakentaa tehtyjen suunnitelmien mukaisesti ilman sukkulaa. Osia jotka on jo rakennettu, ei saada avaruuteen muulla kuin sukkulalla, ei ilman kalliita muutossuunnitelmia ja -töitä. USA on sitoutunut ISS:n rakentamiseen useiden muiden maiden kanssa, joten NASA:lla ei ole kasvojaan menettämättä muuta vaihtoehtoa kuin lennättää sukkulaansa vielä muutama vuosi eteenpäin, ja toivoa, että enempiä onnettomuuksia ei tapahdu. Ettei NASA = "Need Another Seven Astronauts" kirjaimellisesti toteudu vielä kolmannenkin kerran.

Sukkulan lähtölaskenta aloitettu uudelleen

Challenger-sukkulan lähtölaskenta on aloitettu toistamiseen. Edellinen laskenta keskeytettiin kymmenen päivää sitten yhdessä polttoainesäiliön pinnanmittaus anturissa ilmenneen häiriöin takia.

Nyt vian syyn arvellaan olevan selvitetty. Anturin kaapelointiin tehdään joitakin muutoksia joiden pitäisi korjata tilanne. Mikäli vika edelleen toistuu, muutosten ansiosta vian luonteesta saadaan enemmän tietoa. Tässä tilanteessa NASA joutuu päättämään, laukaistaanko sukkula viasta huolimatta. Antureita on neljä, joista kahden virheetön toiminta riittää, joten yksi viallinen ei sinänsä vaaranna lentoa.

Laukaisuaika on tiistaina 26. heinäkuuta klo 17:39 Suomen aikaa. Sääennusteen mukaan sää voi estää laukaisun 40 % todennäköisyydellä.

Tulevan lennon STS-114 päällikkönä toimii Eileen Collins, NASA:n ensimmäinen ja ainoa sukkulan pilottina ja päällikkönä toiminut nainen. 48 vuotiaalla Eileenillä on takanaan yli 6280 lentotuntia ilmavoimissa 30 eri konetyypillä. Sukkulalla hän on lentänyt kolme kertaa, joista kaksi pilottina, yhden päällikkönä. STS-114 on Eileenille ensimmäinen lento kansainväliselle avaruusasemalle.

Nais-astronautteja NASA:lla on useita, mutta Eileen on heistä ainoa pilotti ja päällikkö, muut ovat tehtäväasiantuntijoita (mission specialist).

Aiheesta lisää: http://www.nasa.gov/returntoflight/main/index.html?skipIntro=1

Discovery avaruuteen ensi tiistaina?

NASA uskoo löytäneensä Discovery sukkulaa vaivanneen vian, ja on aloittamassa uuden lähtölaskennan ensi lauantaina, jolloin laukaisu olisi vuorossa tiistaina, 26.7.005 klo 17:39 Suomen aikaa. Töitä on tehtävä vielä paljon ennen laukaisua, mutta onnistumiseen uskotaan. Itse asiassa lähtölaskenta on testi, jolla korjausten onnistuminen kokeillaan. Jos kaikki näyttää hyvältä, testin päätteeksi tehdään normaali laukaisu. Jos vikaa edelleen ilmenee, asiaa joudutaan harkitsemaan uudelleen.

Polttoaineen pinnankorkeuden mitta-anturissa oleva vika on samanlainen joka esti laukaisun jo toukokuussa. Antureita nestemäisen vedyn säiliössä on kaikkiaan neljä. Niiden tehtävänä on pysäyttää sukkulan päämoottorit ennen kuin tankki on kokonaan tyhjä. Kahden anturin antama tieto polttoaineen loppumisesta riittää pysäyttämään moottorit. Ennen Challengerin onnettomuutta säännöt sallivat sukkulan lähteä vaikka yksi antureista olisi ollut viallinen. Nyt NASA harkitsee tähän käytäntöön palaamista, mikäli tilanne edelleen ensi tiistaina toistuu. Polttoaine ei normaalisti pääse loppumaan, antureita tarvitaan vain jos kulutus on ollut normaalia suurempi. Moottorit on tiettävästi vain kaksi kertaa pysäytetty polttoaineen "loppumisen" takia. Sukkulan päämoottorit rikkoutuvat ja saattavat räjähtää, jos polttoaine loppuu kesken.

Venäjän avaruustoiminta kasvussa

Venäjä on julkistanut avaruustoimintasuunnitelmansa seuraavalle kymmenvuotiskaudelle. Rahaa on suunniteltu käytettäväksi 435 miljardia ruplaa (12,5 miljardia euroa) kymmenessä vuodessa. (NASA käyttää saman summan yhdessä vuodessa.) Suunnitelmissa on mm. uuden Kliper-nimeä kantavan monikertakäyttöisen miehitetyn aluksen rakentaminen, kahden uuden laukaisualustan rakentaminen sekä tutkimusluotaimen lähettäminen jompaan kumpaan Marsin kuuhun, josta on suunniteltu myös näytteiden tuomista Maahan.

Ensi vuodelle on budjetoitu 23 miljardia ruplaa. Summassa on kasvua 4,7 miljardia, peräti 20 % tähän vuoteen verrattuna. Näyttää siis vahvasti siltä, että Venäjän avaruustoiminta on elpymässä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisestä taantumasta.

Amerikkalaiset kannattavat avaruuslentoja

Äskettäisen gallup-kyselyn perusteella selvä enemmistö amerikkalaisista kannattaa kansakuntansa avaruusohjelmaa. Sukkulan paluu avaruuteen, avaruusaseman rakentaminen valmiiksi, paluu Kuuhun ja myöhemmin Marsiin ovat 77 % mielestä asioita, joihin kannattaa käyttää 16 miljardia dollaria vuodessa.

51 % vastaajista kannattaa toimintaa, 26 % kannattaa sitä voimakkaasti. Kannatusluvuissa on peräti 9 prosenttiyksikön kasvu vuoden takaisiin tuloksiin. Kannatus on jokseenkin riippumatonta puoluekannasta.

36 % vastaajista pitäisi NASA:n budjetin ennallaan, 37 % kasvattaisi sitä. NASA:n osuus koko liittovaltion budjetista on tällä hetkellä 0,7 %, noin 58 dollaria asukasta kohti.

(Vertailun vuoksi: USA:n Irakin sotaan käyttämällä rahamäärällä voisi helposti rakentaa pysyvästi miehitetyn aseman Kuuhun ja tehdä miehitetty lento Marsiin.)

Kiinan toinen miehitetty avaruuslento lokakuussa

Vuoden 2003 lokakuussa kiinasta tuli kolmas kansakunta, joka on lähettänyt ihmisen avaruuteen. Kiinan ensimmäinen taikonautti, Yang Liwei, nousi kieroradalle Shenzhou-aluksellaan ja vietti siellä 21 tuntia ennen onnistunutta laskeutumista.

Nyt Kiina suunnittelee tekevänsä toisen miehitetyn avaruuslentonsa tämän vuoden lokakuussa. Miehistönä on kaksi ilmavoimista valittua hävittäjälentäjää, lennon pituus muutama vuorokausi. Kiinan avaruusohjelmaa verhoaa Neuvostoliitostakin tuttu salamyhkäisyys. Tulevaisuuden suunnitelmista ei kerrota juuri mitään. Kiinan miehitetty avaruusohjelma on kuitenkin niin suuri kansallinen ylpeydenaihe, joten siinä on verhoa vähän raotettu ja tulevasta lennosta on kerrottu etukäteen.

Kiina on tehnyt yhteistyötä Venäjän kanssa, ja Shenzhou-alus onkin ilmeisesti, ainakin ulkomuodosta päätellen, pitkälti kopioitu Venäjän Soyuz-aluksesta. Kiinan tulevaisuudensuunnitelmista, kuten sanottu, ei paljon tiedetä. Huhuja liikkuu, omasta avaruusasemasta, tai peräti kuulennoista. Kiinan kansantalous on huikeassa nousussa ja yhteiskuntajärjestelmä sellainen, että rahaa voidaan keskushallinnon päätöksellä ohjata avaruustoimintaan periaatteessa miten paljon tahansa. Resursseja pitäisi siis löytyä, ja jos keskushallinnolta löytyy tahtoa, saatamme lähivuosina nähdä uuden avaruusmahdin syntymisen. Jo tulevalla lennolla saatetaan aluksen kiertorataosa jättää avaruuteen. Siihen voitaisiin seuraavalla lennolla telakoida toinen osa, jossa olisikin sitten jo avaruusaseman alku valmiina. Eipä siis ihme, että amerikkalaiset ovat hätää kärsimässä sukkulansa kanssa. NASA ei ole kahteen ja puoleen vuoteen kyennyt lähettämään ihmistä avaruuteen. Samaan aikaan Venäjä on lennellyt miten tahtoo, ja nyt Kiinakin uhkaa astua USA:n varpaille tässä asiassa.

Pienenä kuriositeettina vielä kerrottakoon, että Yang Liwein lennon jälkeen Kiina joutui myöntämään, että Kiinan muuri ei näykään avaruudesta paljain silmin.

Cassini ohitti Enceladuksen

Viime torstaina, 14.7.2005, Saturnusta kiertävä Cassini-luotain ohitti Enceladus-kuun vain 175 km:n etäisyydeltä. Saturnuksella on kaikkiaan 50 löydettyä kuuta, joista suurin on Titan. Titan on myös Aurinkokunnan ainoa kuu, jolla on ilmakehä, niin tiheä, ettei kuun pinta näy. Myös Enceladuksella on äskettäin todettu olevan ilmakehä, vaikkakin hyvin ohut. Enceladuksen halkaisija on 500 km. Näin pienen kuun painovoima ei kykene pidättämään ilmakehää, joten sen on uudistuttava koko ajan. Enceladus on aktiivinen kuu, jonka pinta uusiutuu. Tämä nähdään kuvista, joissa on paikoitellen paljon kraattereita, sekä alueita joilla niitä ei ole. Sileä pinta on uudistunut kraattereiden muodostumisen jälkeen. Kuulla on jonkinlaisia ”jäätulivuoria”, joista kuun ilmakehä on peräisin.

Tässä torstaina otetussa kuvassa näkyy sekä vanhaa kraattereiden rikkomaa, että uutta sileää pintaa.Ohilennosta on toistaiseksi julkaistu vain raakakuvia. Lopulliset käsitellyt kuvat julkaistaan vasta ensi vuonna. Kuvia otetaan suuri määrä, erilaisten suodattimien läpi. Niitä käsitellään tietokoneella, pienistä kuvista koostetaan isompia mosaiikkikuvia, jne. Kaikki kuvat ovat mustavalkoisia, mutta eriväristen suodattimien läpi otetuista kuvista voidaan koostaa näyttäviä värikuvia.

Cassini lähetettiin matkaan 15. lokakuuta 1997. Perille Saturnuksen kiertoradalle se saapui reilu vuosi sitten, 1. heinäkuuta 2004.

Lisätietoa, sekä kuva-arkisto Cassinin kotisivuilla:

http://saturn.jpl.nasa.gov/home/index.cfm

http://www.nasa.gov/mission_pages/cassini/main/ 

http://www.esa.int/SPECIALS/Cassini-Huygens/index.html 

Sukkulan laukaisu aikaisintaan ensi viikon lopulla

Discovery-sukkulan laukaisu siirtyy ainakin ensi viikon loppupuolelle. Viime keskiviikon laukaisuyritys keskeytyi 2½ tuntia ennen nollahetkeä yhdessä polttoaineen pinnankorkeuden mitta-anturissa havaitun vian takia. Vikaa ei ole vielä onnistuttu paikallistamaan.

Jos laukaisu ei onnistu heinäkuun aikana, se siirtyy syyskuulle. Sukkulan määränpäänä on kansainvälinen avaruusasema. Päästäkseen asemalle sukkula on laukaistava juuri oikealla hetkellä. Tätä hetkeä kutsutaan laukaisuikkunaksi. Se on päivittäin noin viiden minuutin mittainen. Sopivia ikkunoita aukeaa päivittäin, mutta heinäkuun jälkeen ne aukeavat vain pimeänä vuorokaudenaikana, eikä sukkulaa uusien määräysten vuoksi voi laukaista pimeässä.

Likaisesta lumipallosta lumiseksi likapalloksi

Heinäkuun 4. NASA:n avaruusluotain Deep Impact osui Tempel 1 –komeettaan pesukoneen kokoisella, 370 kg:n painoisella kupariammuksella. Törmäyksen nostattamasta pölypilvestä tutkijat ovat päätelleet, että Tempel 1 –komeetan pinta on hyvin hienojakoista, puuterimaista pölyä. Pilven läpikuultamattomuus oli yllätys. Sen läpi ei ollut mitään mahdollisuutta nähdä kraatteria, jonka törmäys synnytti, joten kraatterin koko on edelleen arvoitus. Avaruuteen sinkoutuneen pölyn määräksi on arvioitu useita kymmeniä tuhansia tonneja. Kraatteri on näin ollen mieluummin stadionin kuin talon kokoinen.

Pölyn lisäksi pilvessä havaittiin ainakin vettä, hiilidioksidia ja –monoksidia, sekä joitain hiilivetyjä. Päätehtävänsä jo suorittanut ja kertaalleen suljettu SWAS-tekokuu käynnistettiin uudelleen havaitsemaan törmäystä. SWAS on erityisen hyvin varustettu mittaamaan avaruuden pilvien vesipitoisuuksia. Se mittasi komeetasta erkanevan veden määräksi vain 250 kg sekunnissa. Määrä oli kutakuinkin sama ennen tömäystä. Tämän havainnon perusteella näyttää siltä, että komeetat ovat pikemminkin lumisia likapalloja kuin likaisia lumipalloja, kuten tähän asti on oletettu. Vettä on ainakin tässä komeetassa vähemmän kuin on arveltu. Veden määrään varmasti vaikuttaa paljon komeetan rata, eli kuinka usein se joutuu Auringon läheisyyteen. Mitä useammin Aurinko paahtaa komeetan pintaa, sitä nopeammin vesi katoaa komeetasta. Tempel 1:n jakso on vain 5,68 vuotta, joten se on käynyt usein Auringon läheisyydessä ja ehkä jo menettänyt lähes kaiken vetensä.

Deep Impact emoluotain on edelleen täysin toimintakunnossa. Sille on nyt suunniteltu jatkotehtävää. Heinäkuun aikana luotaimen rataa tullaan muuttamaan siten, että se kohtaa komeetan Boethin vuoden 2008 aikana. Boethin on löydetty 1975, sen jakso on 11 vuotta.

Kuva on väärävärikuva, törmäyksen nostattama pölypilvi DI:n emoluotaimen kuvaamana. Eri värit edustavt ei kikkautta valkoisen ollessa kirkkain ja sinisen himmein.

Aiheesta lisää:

http://www.nasa.gov/mission_pages/deepimpact/main/index.html

http://deepimpact.jpl.nasa.gov/home/index.html

Discoveryn polttoainetankin pinnanmittaus viallinen

Sukkulan polttoainesäiliössä on kaksi erillistä säiliötä, toinen nestemäistä happea, toinen vetyä varten. Kummassakin on neljä pinnankorkeuden alarajan ilmaisevaa mitta-anturia. Antureiden tilaa seurataan vähän ennen päämottoreiden suunniteltua pysäyttämistä. Mikäli aine säiliössä uhkaa loppua kesken, anturit havahtuvat ja tietokone pysäyttää päämoottorit. Tavallisesti antureita ei tarvita, koska polttoainetta tankataan vähän enemmän kuin sitä tarvitaan. Jos se kuitenkin loppuu ja päämoottoreiden polttoainepumput joutuvat hetkenkin käymään kuivana, ne vähintäänkin vaurioituvat, mahdollisesti räjähtävät palasiksi ja voivat tuhota sukkulan peräosan ja koko aluksen. Antureiden tarkoitus on estää tällaisen vaaratilanteen syntyminen.

Eilisessä lähtölaskennassa yhden vetysäiliön alaraja-anturin havaittiin antavan väärää tietoa. Samanlainen vika ilmeni jo toukokuussa, jonka vuoksi säiliö vaihdettiin. NASA ei vielä tiedä missä vika on eikä osaa sanoa milloin laukaisua seuraavan kerran yritetään. Vika on vaikea paikallistaa, koska se ilmenee pätkittäin, anturi toimii - ei toimi – toimii - jne. Aikaisin mahdollinen ajankohta on ensi lauantai, mutta korjaus voi venyä tämän 31.7 umpeutuvan laukaisuikkunan ulkopuolelle, jolloin laukaisu siirtyy automaattisesti syyskuulle.

Aiheesta lisää: http://www.nasa.gov/returntoflight/main/index.html 

Laukaisu peruutettu

Avaruussukkula Discoveryn tämän iltainen laukaisu on peruutettu. Sukkula oli jo tankattu ja miehistö oli siirtynyt alukseen, kun polttoainesäiliön pinnanmittausanturissa havaittiin vikaa ja lähtö peruutettiin. Nyt miehistö on jo poistunut aluksesta ja vikaa tutkitaan ennen polttoainetankin tyhjentämistä.

Tätä laukaisuikkunaa on jäljellä pari viikkoa. Jos vikaa ei saada sinä aikana korjattua, siirtyy laukaisu syksyyn.

Lähtölaskenta on alkanut.

Discovery-sukkulan lähtölaskenta on alkanut. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, alkaa sukkulan polttoainetakin täyttö nestemäisellä vedyllä ja hapella keskiviikkona klo 13:00 Suomen kesäaikaa. Laukaisun on määrä tapahtua keskiviikkona klo 22:51.

Floridan säät ovat usein pakottaneet siirtämään laukaisuja, niin sukkulan kuin tavallisten rakettienkin. NASA:n meteorologit ovat ilmoittaneet, että sää on keskiviikkona 70 % todennäköisyydellä suotuisa, eikä estä laukaisua.

NASA on tehnyt kaiken voitavansa sukkulan turvallisuuden parantamiseksi. Se on yhä silti vaarallisin lentolaite, millä säännöllistä lentotoimintaa on harjoitettu.

Hurrikaani Dennis uhkasi laukaisualustaa 39B

NASA:n säätieteilijät tarkkailivat Dennis-hirmumyrskyä, jonka epäiltiin voivan kulkeutua laukaisualustan 39B läheisyyteen, jolla avaruussukkula Discovery odottaa laukaisua. Myrsky kuitenkin muutti suuntaansa, joten NASA päätti olla siirtämättä Discoverya takaisin kokoonpanohalliin, pois myrskyn tieltä.

Sukkula on määrä laukaista ensi keskiviikkona (13.7) klo 22:51 Suomen kesäaikaa kohti kansainvälistä avaruusasemaa. Lento on ensimmäinen sitten Columbian tuhon, kaksi ja puoli vuotta sitten. Asemalle kuljetetaan tarvikkeita, varaosia, ruokaa ja muita tykötarpeita.

Lähtöpäivän huono sää tai tekninen vika voi vielä siirtää laukaisua tuonnemmaksi. Tämä ei ole ollut mitenkään harvinaista aikaisemmilla lennoilla. Laukaisuikkuna on avoinna heinäkuun loppuun.

Aiheesta lisää: http://www.nasa.gov/returntoflight/main/index.html 

Havaintoja DI:n törmäyksestä

Tämä kuvasarja näyttää, millaisena avaruuskaukoputki Hubble näki Deep Impactin iskeytyjän törmäyksen Tempel 1 komeettaan. Ensimmäinen kuva otettu 10 minuuttia ennen, toinen 15 ja kolmas 62 minuuttia törmäyksen jälkeen.

Tunti törmäyksen jälkeen komeetasta irronneen kaasu- ja pölypilven ulkoreuna oli edennyt 1800 km:n päähän komeetasta. Näissä Hubblen ottamissa kuvissa näkyy nimeen omaan Auringon valoa heijastava ja siroava kaasu- ja pölypilvi, avaruuselokuvista tuttua tulta ja liekkejä ei tietenkään esiintynyt. Deep Impact -emoluotain tallensi törmäyshetkellä komeetasta 20 kuvaa sekunnissa. Niistä vain yhdessä näkyy selvä valonvälähdys.

Maaliskuussa 2004 laukaistu Euroopan avaruusjärjestön ESA:n oma komeettaluotain Rosetta , joka asettuu vuonna 2014 kiertämään komeettaa Churyumov-Gerasimenko, tarkkaili myös DI:n törmäystä.

Rosettan havainnoissa näkyy kirkastuminen viisinkertaiseksi puoli tuntia törmäyksestä. Himmeneminen oli oletettua hitaampaa. Kirkkaus oli kaksinkertainen vielä viiden tunnin kuluttua.

Tässä vielä tähän asti julkaistuista kuvista kaikkein näyttävin ja kaunein. Komeetta Tempel 1, 67 sekuntia iskeytyjän osumisen jälkeen.

Syntyneen kraatterin koosta ei ole vielä tietoa. Kraatteri ei välttämättä suoraan kuvista näy, koska on piilossa pölypilven takana, mutta on kenties nähtävissä jollakin tavalla, kunhan mittausdataa tarkemmin tutkittaan.

Aiheesta lisää:

http://www.nasa.gov/mission_pages/deepimpact/main/index.html

http://deepimpact.jpl.nasa.gov/home/index.html

http://www.esa.int/esaCP/SEMSJ06DIAE_index_1.html#subhead4

Deep Impact oli menestys!

NASA:n komeettaluotain Deep Impact onnistui tehtävässään yli odotusten. Iskeytyjä osui komeetan ytimeen aamulla 8:52 Suomen kesäaikaa, kuten oli suunniteltu, ja räjäytti sen pinnasta valtaisan kaasu- ja pölypilven avaruuteen.

Pilven säteilemän valon spektristä pystytään määrittämään ytimen aineen koostumus. Jos syntyneestä kraatterista saadaan kuvia, voidaan myös päätellä jotakin ytimen rakenteesta.

Emoluotain kuvasi tapahtuman lähietäisyydeltä. Osumakohdassa näkyi kirkas välähdys, joka havaittiin myös maanpäällisillä kaukoputkilla. Itse komeetan pinta on hyvin tumma, vaikka komeetassa on paljon vesijäätä. Pinnasta vesi on kuitenkin haihtunut pois ja jäljellä on vain tummaa kiintoainesta. Samaan tapaan kuin tienposkeen aurattu lumikasa keväällä, kun pintalumi on jo sulanut. Kasan pinnassa on jäljellä pelkkää hiekkaa, vaikka keskellä on vielä paljon lunta. Sillä erotuksella, että komeetan sisäosa on liki viisi miljardia vuotta vanha. Deep Impact paljasti ensimmäisen kerran palan tästä pakastetusta Aurinkokunnan rakennusaineesta. Maapallon veden arvellaan olevan peräisin Maahan törmänneistä komeetoista.

Muutaman minuutin osuman jälkeen luotain ohitti komeetan vain viiden sadan kilometrin päästä ja lensi komeetan koman läpi. Koma muodostuu komeetasta haihtuvista kaasuista ja pölystä, jossa voi olla myös hiekanjyvän kokoisia partikkeleita. Lento pölypilven läpi 36 000 kilometrin tuntivauhdilla on vaarallista, joten luotain ohjautui suunnitellusti turvatilaan. Tätä ennen tärkeimpiä mittaustuloksia oli lähetetty Maahan heti tuoreeltaan siltä varalta, että luotain tuhoutuisi ohituksessa. Se kuitenkin selvisi vahingoittumattomana, ja jatkaa havaintojen tekemistä ohituksen jälkeen. Kaikkien mittaustulosten välittäminen maahan kestää ainakin puoli vuorokautta.

Deep Impact on tuottanut tarkimmat tähän asti komeetasta saadut valokuvat. Iskeytyjä lähetti valokuvia vielä viime hetkillä ennen törmäystä. Kuvien erottelutarkkuus on alle kymmenen metriä. Oheisessa kuvassa komeetan pintaa sellaisena kuin iskeytyjä sen näki vähän ennen törmäystä.

Tarkempia tutkimustuloksia ei ole vielä saatavilla. Normaalisti tällaisen tehtävän tuottamassa tietomäärässä riittää tutkijoille työtä jopa vuosiksi eteenpäin, ennen kuin kaikki tieto on julkaistu. Tarkempia kuvia saataneen jo lähitulevaisuudessa, kun kaikki raakakuvat on käyty läpi ja käsitelty.

Deep Impact emoalus on tehtävänsä jälkeen erinomaisessa kunnossa ja polttoainettakin on toista sataa kiloa jäljellä. Usein tällaisille päätehtävänsä suorittaneille luotaimille keksitään jotakin muuta tekemistä. Tehtävän jatkaminen on halpaa verrattuna uuden luotaimen rakentamiseen ja sen avaruuteen laukaisemiseen.

Jäämme siis odottamaan tarkempaa tietoa tehtävän tuloksista, sekä mahdollista jatkotehtävää.

Aiheesta lisää:

http://www.nasa.gov/mission_pages/deepimpact/main/index.html

http://deepimpact.jpl.nasa.gov/home/index.html

Deep Impact oikeassa kurssissa

Komeettaluotain Deep Impact on valmiina suorittamaan tehtävänsä. Iskeytyjä on oikeassa kurssissa. Kuvassa on kohde, komeetta Tempel 1 nähtynä luotaimen silmin.

Tiedot törmäyksestä päivitetään blogiin illalla.

Aiheesta lisää:

http://www.nasa.gov/mission_pages/deepimpact/main/index.html

http://deepimpact.jpl.nasa.gov/home/index.html

Deep Impact irrotti iskeytyjän

NASA:n komeettaluotain Deep Impact on aamulla irrottanut iskeytymisosan. Sen on määrä huomenna aamulla klo 8:52 Suomen kesäaikaa törmätä komeettaan Tempel 1. Törmääjän massa on n. 400 kg ja nopeutta sillä on 10 kilometriä sekunnissa, yli kymmenen kertaa enemmän kuin kiväärin luodilla. Törmääjässä ei ole räjähdysainetta, mutta nopeuden ansioista törmäyksessä vapautuva energiamäärä vastaa viittä tonnia TNT:tä. Törmääjä valokuvaa komeettaa koko lähestymisen ajan, viimeinen kuva arvellaan saatavan vain kolme sekuntia ennen osumaa.

Tämä on ensimmäinen kerta kun vastaavaa temppua yritetään. Komeetan ydintä ei ole aikaisemmin tutkittu ”kosketusetäisyydeltä”. Sitä ei varsinaisesti nytkään tehdä, mutta törmäyksen seurauksena komeetasta sinkoaa suuri määrä ytimen ainetta avaruuteen, jossa sitä voidaan tutkia spektrometrisesti. Räjähdyspilven säteilemän valon spektristä voidaan pilven koostumus mitata. Komeetoissa on jäljellä Aurinkokunnan alkuperäistä rakennusainetta, ja sitä tutkimalla toivotaan saatavan tietoa Aurinkokunnan synnystä.

Törmäyksen arvellaan synnyttävän komeettaan jalkapallokentän kokoisen kraatterin, mutta tämä on vain arvio, koska komeetan rakennetta ei entuudestaan tunneta. Kraatteri voi olla paljon pienempi, tai iskeytyjä voi sujahtaa komeetan läpi. Pieni mahdollisuus on myös, että komeetta hajoaa osiin. Komeettojen tiedetään hajonneen toisinaan itsestäänkin.

Deep Impact -luotaimen emoalus, jossa kamerat ja mittalaitteet ovat, ohittaa komeetan muutaman sadan kilometrin päästä. Se tekee havaintoja törmäyksestä ja lähettää tiedot saman tien Maahan siltä varalta, että luotain törmää komeetasta avaruuteen sinkoaviin hiekanmurusiin ja vaurioituu. Lisäksi tapahtumaa seuraavat kaikki kynnelle kykenevät muut avaruuskaukoputket Hubblea myöten, sekä suuri joukko maanpäällisiä observatorioita ja harrastaja-astronomeja.

Vaikka tehtävä on tähän mennessä sujunut hyvin, on vaikein vielä edessä. NASA on kuvannut tehtävän vaikeutta samaksi, kuin yrittäisi osua luodilla toiseen luotiin. Iskeytyjässä on ohjausmoottorit ja tietokone, joka on ohjelmoitu itsenäisesti ohjaamaan ”luodin” kohteeseensa. Osumatarkkuuden tulee olla kilometrin luokkaa, jotta tulos on toivottu. Tempel 1:n koko on vain n. 4 x 14 km, joten pienikin ohjausvirhe ja epäonni komeetan sen hetkisen asennon suhteen johtaa hutiin. Kaikki riippuu nyt iskeytyjän toiminnasta, sitä ei voida ohjata Maasta käsin. Myös itse Deep Impact –luotain on ohjelmoitu suorittamaan tutkimukset itsenäisesti.

Tehtävästä toivotaan saatavan myös kokemusta ja tietoa, jonka avulla mahdollisesti Maahan törmääviä komeettoja ja pikkuplaneettoja voitaisiin tulevaisuudessa torjua. Tempel 1 kaltaisen komeetan törmääminen Maahan tuhoaisi lähes kaiken elämän Maasta. Tällainen kappale törmää Maahan keskimäärin kerran sadassa tuhannessa vuodessa.

Aiheesta lisää:

http://www.nasa.gov/mission_pages/deepimpact/main/index.html

http://deepimpact.jpl.nasa.gov/home/index.html

Sukkula valmiina lähtöön

Avaruussukkula Discovery on valmiina lähtöön. Kahden ja puolen vuoden työrupeama Columbian onnettomuuden jälkeen on loppusuoralla ja Discoveryn komentaja Eileen Collins miehistöineen on lähdössä lennolleen 13. heinäkuuta klo 8:51 Suomen kesäaikaa.

Lento suuntautuu kansainväliselle avaruusasemalle, jonne viedään tarviketäydennyksiä ja joitain pieniä aseman rakenneosia. Lennon toisena tärkeänä tehtävänä on testata erilaisia lentoturvallisuuden parantamiseen tähtäävien suunnitelmien toimimista käytännössä. Testattavana on mm. sukkulan lämpösuojusta kuvaava kamera, sekä lämpösuojuksen tiilien korjaamiseen suunniteltu ”paikkaussarja”.

Sukkulan turvallisuuden parantaminen on keskittynyt ulkoiseen polttoainetankkiin, jonka irronnut eristeen pala aiheutti Columbian onnettomuuden kaksi ja puoli vuotta sitten. Tankin rakennetta on parannettu eristeen kiinnipysyvyyden valmistamiseksi. Alumiinirakenteinen, polyuretaanivaahdolla eristetty, tyhjänä vain 30 tonnia painava, 60 miljoonaa dollaria maksava polttoainetankki on ainoa sukkulan osa, jota ei voida käyttää uudelleen.

Itse sukkulaan on lisätty lukuisia antureita siipien etureunaan, jotta mahdollinen Columbian kaltainen vaurio voidaan havaita ajoissa. Sukkulat laukaistaan jatkossa vain valoisaan aikaan, ja vain avaruusasemalle. Nousua seurataan kameroilla entistä tarkemmin kaiken normaalista poikkeavan havaitsemiseksi.

Tärkeä parannuksen kohde on ollut myös NASA:n toimintatapojen ja turvallisuuskulttuurin kehittäminen. Columbian onnettomuuden aiheuttanut tankin eristeen irtoaminen ja iskeytyminen siipeen nähtiin videonauhoilta jo ennen sukkulan tuhoon päätynyttä laskeutumista, mutta havaintoja ei otettu vakavasti. Samaten jo Challengerin onnettomuus 1986 aiheutui ensisijaisesti apurakettien ohjeiden vastaisesta käytöstä. Nyt kun NASA on virallisesti myöntänyt, että sukkulaa ei koskaan saada täysin turvalliseksi, on toivottavasti kaikki mahdollinen riskin minimoimiseksi tehty. NASA:n mukaan seuraava sukkulalento on turvallisin, mitä koskaan on lennetty.

Aiheesta lisää: http://www.nasa.gov/returntoflight/main/index.html