syyskuu 2005

NASA myöntää sukkulan ja avaruusaseman virheiksi.

NASA:n johto on myöntänyt avaruussukkulan ja kansainvälisen avaruusaseman virheiksi. Uusi pääjohtaja Michael Griffin on jo entuudestaan tiedetty sukkulan vastustajaksi. Hän on nyt sanonut sen olevan ”rohkea projekti, joka on ollut vain juuri ja juuri mahdollista toteuttaa.” Tämä on helppo ymmärtää kun muistetaan, että sukkulan hyötykuorma on vain n. 1 % koko laukaisumassasta.

Kysyttäessä mielipidettä avaruusasemasta, Griffin vastaa: ”Nykyisenlaista asemaa sen nykyiselle kiertoradalle ei olisi pitänyt rakentaa.” Aseman kiertorata on huomattavan suuressa kulmassa päiväntasaajaan nähden, lähinnä kahdesta syystä: Asemalta on näkyvyys suuremmalle osalle Maapalloa, jolloin Maan tarkkailuun on paremmat mahdollisuudet, ja muut hankkeessa mukana olevat valtiot pääsevät asemalta näkemään oman alueensa. Toiseksi, venäjän rakettien laukaisupaikat sijaitsevat niin pohjoisessa, että loivemmalle radalle ei juuri pääse. Jyrkälle radalle pääseminen kuitenkin vaatii enemmän polttoainetta kuin loivalle radalle. Sukkulan hyötykuorma nykyiselle ISS:n radalle on vain n. 70 % verrattuna loivaan rataan. Tämän takia aseman käyttäminen esim. Kuuhun suuntautuvien lentojen välietappina on kannattamatonta.

NASA on siis myöntänyt, että se lähti väärälle tielle menestyksekkään Apollo-ohjelman jälkeen ja siltä on siitä asti puuttunut selkeä visio tulevasta. Nyt uusien kuulentosuunnitelmien myötä NASA ottaa uuden suunnan, samalla kun yrittää selvitä mahdollisimman vähällä rasituksella menneisyyden taakasta, sukkulasta ja avaruusasemasta.

Sekä sukkulaan että avaruusasemaan kohdistunut asiallinen kritiikki on ollut täysin samalla linjalla koko sukkulanprojektin olemassa olon ajan. Griffinin tulo johtajaksi on kenties parasta mitä NASA:lle on tapahtunut viimeisen 30 vuoden aikana. Griffin tietää mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Lisäksi, hän tietää miten asiat kannattaa toteuttaa. Hän on myös kyllin rohkea sanomaan asiat suoraan, vaikka totuuden kuuleminen ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Virheiden tunnustaminen on kuitenkin kehittymisen edellytys.

Katso myös: http://www.usatoday.com/tech/science/space/2005-09-27-nasa-griffin-interview_x.htm 

Kiinan toinen avaruuslento kuukauden päässä

Kiinan toinen miehitetty alus, Shenzhou VI, näyttäisi olevan valmiina lähtöön lokakuun puolivälin paikkeilla, kuten oli odotettua. Shenzhou V:n verrattuna, tällä kertaa mukana on kahden hengen miehistö ja lennolle on suunniteltu pituutta vajaan vuorokauden sijasta yli viisi vuorokautta. Lennolla on tarkoitus tehdä joitakin kokeita, sekä jättää aluksen kiertorataosa avaruuteen miehistöosan laskeutuessa Mongoliaan.

Rita uhkaa Houstonia

NASA:n Johnson avaruuskeskus (JSC) Houstonissa Teksasissa on evakuoitu ja suljettu aluetta tulevana viikonloppuna uhkaavan Rita-hurrikaanin takia. Houston toimii astronauttien kotipaikkana sekä miehitettyjen lentojen, ml. avaruusaseman valvontakeskuksena. Avaruusaseman valvonta on nyt siirretty Venäjälle.

JCS on suunniteltu kestämään luokan kolme hurrikaani. Rita on voimakkuudeltaan luokassa viisi. Voimakkaiden tuulien lisäksi Rita voi nostaa massiiviset tulvat, kuten Katrina teki.

Muodonmuutoksia Marsissa

Pitkä tutkimusjakso tuo uuden ulottuvuuden tutkimukseen. Mars Global Surveyor täytti 12.8.2005 kahdeksan vuotta. Alun perin MGS:n tehtävän pituudeksi oli suunniteltu yksi Marsin vuosi, noin kaksi Maan vuotta, mutta luotaimen yhä toimiessa hyvin, tehtävää on jatkettu.

Kiitos jatkoajan, saamme nyt seurata Marsin maisemassa tapahtuvia muutoksia. Kahdeksan vuoden aikana MGS on valokuvannut kohteita Marsin pinnalla, monia niistä useaan kertaan. Eri aikoina otetut kuvat paljastavat muutokset, joita pinnalla on tapahtunut.

Marsilla on ilmakehä, sekä vesi- ja hiilidioksidijäästä vuodenaikojen mukaan kokoaan muuttavat napajäätiköt. Nämä ilmiöt yhdessä ja erikseen muovaavat planeetan pintaa. Jotkin muutokset kielivät jopa järistysten esiintymisestä. Luonnollisesti myös isot meteoriitit, joita Marsin ohut ilmakehä ei pysty pysäyttämään, jättävät omat jälkensä planeetan pintaan.

Yllä oleva kuva esittää samasta hiekkadyynistä 17.7.2002 ja 27.4.2005 otettua kahta kuvaa. Oikeassa kuvassa näkyvä uoma on syntynyt kuvaushetkien välisenä aikana. Vastaavia uomia on Masissa lukuisia, sekä dyynien että kraattereiden kehävuorten rinteillä. Uomien syntytapaa ei tunneta. Niiden aiheuttajaksi on ehdotettu virtaavaa vettä, mutta hiekkadyynin huipulla vesi ei tunnu uskottavalta selitykseltä.

Uskottavampi selitys on pinnalle tiivistynyt hiilidioksidilumi tai –jää, joka on jäänyt tuulen siirtämän hiekkakerroksen alle. Kun kevät koittaa ja Aurinko lämmittää hiekan, alkaa kiinteä hiilidioksidi nopeasti kaasuuntua. Hiekan sisällä muodostuva kaasu toimisi hiekassa veden tavoin ja hiekka valuisi kapeana norona rinnettä alas jättäen jälkeensä uoman. Tämäkin on toistaiseksi vain teoria, mutta koska uomia näyttää jatkuvasti Marsissa muodostuvan, ei liene kuin ajan kysymys milloin sellaisen syntymistä päästään tarkemmin tutkimaan.

Kuva löytyy isompana selityksineen osoitteesta: http://photojournal.jpl.nasa.gov/catalog/PIA04290 

Muita vastaavia kohteita löytyy osoitteesta: http://www.marstoday.com/news/viewpr.html?pid=17852 

Muita kuvia Marsista: http://photojournal.jpl.nasa.gov/targetFamily/Mars 

NASA julkisti uudet kuulentosuunnitelmat

NASA on tänään julkistanut suunnitelmat kuulentojen aloittamisesta uudelleen. Ensimmäinen laskeutuminen on ajoitettu vuoteen 2018, tai viimeistään vuoteen 2020.

Projekti alkaa pian uusien alusten suunnittelulla. Niissä hyödynnetään parhaat osat ja ratkaisut sekä Apollo-ohjelmasta että sukkulasta. Apollon peruja on kapselityyppinen alus jossa on erillinen komento- ja huoltomoduuli. Kuualus kiinnitetään komentomoduuliin ja yhdistelmä lähetetään kohti kuuta. Apollosta poiketen koko nelihenkinen miehistö siirtyy kuualukseen ja laskeutuu. Pinnalla vietetään viikko, ja paluu tapahtuu samaan tapaan kuin Apollossa; kuualuksen yläosa nousee kiertoradalle, telakoituu siellä odottavaan komentomoduuliin. Edelleen, laskeutuminen noudattaa Apollon tyyliä, huoltomoduuli hylätään ja komentomoduuli laskeutuu lämpökilven ja laskuvarjojen varassa, mutta tällä kertaa kuivalle maalle ilmatyynyjen vaimentaessa pudotusta. Laskeutumisen jälkeen alus kunnostetaan uutta lentoa varten.

Erona Apolloon on kahden raketin käyttäminen. Miehistöalus laukaistaan toisella, ja kuualus sekä Maan kiertoradalta poistumiseen tarvittava rakettivaihe toisella raketilla. Alukset telakoidaan Maan kiertoradalla, josta matka Kuuhun alkaa.

Arvostelijat voivat pitää Apollon matkimista vanhanaikaisena, mutta kuulentojen problematiikka ei ole muuttunut miksikään. Parhaat ratkaisut keksittiin jo Apollo-ohjelman aikana. Ei ole parempia tapoja mennä Kuuhun. Nykytekniikalla se voidaan tehdä turvallisemmin kuin 30 vuotta sitten.

Sukkulasta käytetään apuraketit, polttoainetankki ja päämoottorit. Miehistöaluksen laukaisuun käytetään yhtä sukkulan apurakettia, joka varustetaan toisella vaiheella. Kuualuksen laukaisuun käytetään sukkulan polttoainetankista, viidestä päämoottorista ja kahdesta apuraketista koostuvaa rakettia, jonka hyötykuorma Maan matalalle kiertoradalle on n. 125 tonnia, enemmän kuin täyteen lastattu sukkula painaa.

Tässä konstruktiossa käytetyt sukkulan osat ovat jo koeteltua tekniikkaa, jotka ovat myös osoittautuneet varsin luotettaviksi. Polttoainetankkia vaivanneet eristeen irtoamisetkaan eivät haittaa tässä mitään, koska ne eivät voi vaurioittaa mitään. Sukkulan päämoottorit eivät ole pettäneet koskaan, ja viidestä moottorista joutaa yksi, lennon myöhemmässä vaiheessa toinenkin, pysähtyä vaarantamatta lennon onnistumista. Kiinteää polttoainetta käyttävän apuraketin pettäminen aiheutti Challenger-sukkulan tuhon, mutta tehtyjen korjausten jälkeen yli 170 apurakettia on käytetty ilman häiriöitä. Uusi miehistönkuljetusalus varustetaan pelastustornilla, pienellä raketilla, joka lennättää miehistön turvaan jos ongelmia lennon aikana kuitenkin ilmaantuisi. Uusi alus olisi siten kymmenen kertaa turvallisempi kuin sukkula.

Nyt virallisesti julkaistu konsepti noudattaa siis varsin tarkasti jo 14.8.2005 täällä julkaistuja ennakkotietoja.

Kuulentoja tehtäisiin vähintään kaksi vuodessa. Jos ne laskeutuisivat samalle paikalle, edellisten lentojen Kuuhun jättämiä osia voidaan käyttää pysyvän tukikohdan rakentamiseen. Sen valmistuttua yksi miehistö voisi viettää Kuussa puoli vuotta kerrallaan. Kerättyä kokemusta ja käytettyjä laitteita hyödynnettäisiin myöhemmin miehitetyillä Mars-lennoilla. Luonnollisesti Kuussa tehtäisiin myös kuututkimusta. Kuu on edelleen, läheisyydestään huolimatta, varsin tuntematon paikka.

Ennen miehitettyjä kuulentoja Kuuta tutkittaisiin luotaimilla sopivan laskeutumispaikan löytämiseksi. Kaikki Apollo-alukset laskeutuivat lähelle päiväntasaajaa. Uusi alus kykenee laskeutumaan mihin kohtaa Kuuta tahansa. Napa-alueet ovat erityisen kiinnostavia. Sieltä toivotaan löytyvän vettä, sekä paikkoja, joissa Aurinko paistaa aina. Nämä yhdessä tarjoaisivat ehtymättömät energia- ja rakettipolttoainevarat.

Ohjelma käyttää 104 miljardia dollaria seuraavan viidentoista vuoden aikana, n. 7 miljardia vuodessa. NASA:n budjetti tällä hetkellä on 16,5 miljardia dollaria vuodessa.

Visio on hyvä ja aukoton. Toteutuessaan huikea seikkailu, ihmiskunnan toinen retki Maan ulkopuolelle, ja sellaisena kenties päänavaus matkalle toiselle planeetalle joskus myöhemmin tällä vuosisadalla.

Lisätietoa:

http://www.nasa.gov/externalflash/cev_front/index.html

http://www.spaceref.com/news/viewpr.html?pid=17836 

Voimakkaita purkauksia Auringossa

Sisältää revontulivaroituksen!

Auringossa on havaittu viime päivinä seitsemän voimakasta purkausta. Niiden lähteenä on suuri auringonpilkku, joka on juuri kääntymässä Maasta katsoen Auringon keskelle. Ensimmäiset purkaukset havaittiin pilkun juuri tullessa näkyviin Auringon reunan takaa.

Purkaukset suuntautuvat lähteestään Auringon säteen suuntaisesti avaruuteen. Tähänastiset purkaukset ovat menneet enimmäkseen Maasta ohi, mutta jos ne edelleen jatkuvat, ne tulevat melkoisen todennäköisesti osumaan suoraan Maahan.

Purkauksen sähkömagneettinen säteily saavuttaa Maan kahdeksassa minuutissa. Hiukkassäteily saavuttaa Maan vasta tuntien kuluttua. Maahan osuessaan purkaus aiheuttaa usein ongelmia sähkö- ja elektronisissa laitteissa. Purkaus voi häiritä radioliikennettä, kuten TV:tä ja radiota, tieto- ja matkapuhelinliikennettä, satelliittipaikannusjärjestelmää ja jopa maanpäällisiä järjestelmiä, kuten sähkönjakeluverkkoa. Suurimmassa vaarassa ovat Maata kiertävät satelliitin joissa voi ilmetä pysyviäkin vaurioita, vaikka ne on rakennettu kestämään avaruudessa normaalisti esiintyvää säteilyä. Myös avaruusaseman miehistö voi saada ylimääräisen säteilyannoksen.

Maan päällä purkauksella ei ole välitöntä vaikutusta ihmisiin, muuten kuin edellä kuvattujen järjestelmien häiriöiden kautta.

Vastavuoroisesti, purkaukset voivat synnyttää näyttäviä revontulia. Lähipäivinä kannattaakin katsella yötaivaalle. Varsinkin Suomen pohjoisosissa revontulia kannattaa etsiä myös eteläiseltä taivaalta. Revontulia esiintyy renkaan muotoisella alueella Maapallon molempien magneettisten napojen ympärillä. Revontulien voimistuessa renkaan koko kasvaa, jolloin ne siirtyvä etelämmäksi.

Todennäköisyys erityisen voimakkaiden purkausten jatkumiselle on tutkijoiden mukaan n. 75 %.

Auringonpilkkujen esiintyminen vaihtelee yhdentoista vuoden jaksoissa. Aurinko on parhaillaan jakson minimikohdassa, mutta tämänkertainen minimi on ollut kaikkea muuta kuin hiljaista aikaa. Suuria auringonpilkkuja ja purkauksia on esiintynyt tämän tästä auringonpilkkuminimin lähestyessä.

Reaaliaikaista kuvaa Auringosta, josta voi seurata suuren pilkun liikkeitä, löytyy seuraavasta linkistä:

http://sohowww.nascom.nasa.gov/data/realtime-images.html 

Marsin pölypyörre MGS:n näkemänä

Mars-mönkijä Spirit on nähnyt lukuisia pyörretuulia Marsin pinnalla. Planeettaa kiertävä luotain Mars Global Surveyor on kuvannut sellaisen myös avaruudesta. Pyörre näkyy vaaleana täplänä keskellä kuvan yläosaa. Kaikki kuvassa näkyvät tummat juovat ovat pyörteiden synnyttämiä. Juovien määrästä voi päätellä, että kyse ei ole mistään harvinaisesta ilmiöstä.

Kuva-alan leveys on kolme kilometriä. Täysikokoinen kuva löytyy alla olevasta linkisä.

http://www.msss.com/mars_images/moc/2005/09/05/ 

Progress telakoitui avaruusasemaan

Miehittämätön Progress-rahtialus on telakoitunut kansainväliseen avaruusasemaan, ISS:ään, tänään kello 17:42 Suomen aikaa. Progress toi asemalle 2,4 tonnia rahtia, jossa on vettä, happea, ruokaa, polttoainetta ja tieteellisiä tutkimuslaiteita. Mukana on myös varaosia aseman Elektron-laitteeseen, joka tuottaa happea hajottamalla vettä sähkön avulla vedyksi ja hapeksi. Elektron on ollut epäkunnossa jo toukokuusta lähtien ja aseman hapen tuotanto on ollut Maasta tuodun hapen ja asemalla olevien kemiallisten hapentuottajien, ns. ”kynttilöiden” varassa.

Kynttilät ovat kertakäyttöisiä, kaliumperkloraattia sisältäviä patruunoita, jotka aktivoinnin jälkeen tuottavat happea aseman ilmaan. Yksi kynttilä palaa 5-20 minuuttia, tuottaen happea yhdelle miehistön jäsenelle vuorokauden ajaksi. Näitä kynttilöitä on asemilla käytetty ennekin varahapen tuottamiseen. Niitä on asemalla useita kymmeniä.

Aseman kaksihenkinen miehistö kosmonautti Sergei Krikalev ja astronautti John Phillips ovat olleet asemalla huhtikuusta lähetien, ja ovat palaamassa Maahan lokakuussa.

Todisteita Marsin vedestä

Todisteet Marsin vetisestä menneisyydestä vahvistuvat koko ajan tutkimusten edetessä. Mars-kulkijat Spirit ja Opportunity ovat lähettäneet mittaustuloksia, jotka ovat saaneet tutkijat vakuuttuneeksi; vesi on ollut mukana muovaamassa Marsin pinnan mineraaleja.

Kivet Gusev-kraaterissa Spiritin laskeutumispaikan lähellä muistuttavat paljon myös Maasta löytyvää oliviini-pitoista basalttia. Joidenkin kivien pinnalla on rikkiä, bromia, klooria ja hematiittia (=rautaoksidia) sisältävä kerros. Tiedemiesten mukaan nämä aineet ovat kerrostuneet kivien pintaan veden vaikutuksesta. Vesi on ensin liuottanut aineet maaperästä ja kerrostanut ne kivien pinnalle. Matkallaan Spirit on kaivanut yhden pyöränsä avulle kolme ohjaa, joista pinnan alaista maaperää voitiin tutkia. Yhdestä kaivannosta paljastui runsaasti magnesiumsulfaattia, joka sekin on virtaavan veden mukana paikalle kulkeutunutta.

Samankaltaisia merkkejä vedestä on löytynyt vähän joka paikasta Spiritin kulkeman lähes viiden kilometrin matkan varrelta. Spirit on parhaillaan Husband Hill –kukkulan huipulla, satakunta metriä laskeutumispaikkaa korkeammalla. Kuvassa Husband Hill ja vertailukohtana vapauden patsas.

Ylinnä tässä artikkelissa on Spiritin kukkulan huipulta ottamista kuvista koostettu panorama-kuva. Tämä yksi koko tehtävän näyttävimmistä kuvista on nähtävänä isompana, ¼-koossa, tai täysikokoisena.

Sekä Spirit että sen sisaralus Opportunity suunniteltiin toimimaan kolme kuukautta, mutta nyt ne ovat toimineet jo yli puolitoista vuotta! Ikääntymisen merkkejä on näkyvissä: Mössbauer-spektrometrin säteilylähde Koboltti 57 -isotooppi on heikentynyt. Alun perin 12 tuntia kestänyt mittaus vaatii nyt 48 tuntia. Kivien hiomalaitteen terä on Spiritissä loppuun kulunut. Kautta aikojen menestyksekkäimmät Mars-tutkijat jatkavat silti tehtäväänsä kohtalaisen hyvässä kunnossa. Niiden tärkein tehtävä on etsiä merkkejä vedestä, ja siinä ne ovat onnistuneet. Siellä missä on vettä, voi olla myös elämää. Tämän NASA on ottanut ohjenuoraksi koko Mars-tutkimusprojektin suunnittelussa. Follow the water – Seuraa vettä.

Aiheesta lisää:

http://marsrovers.jpl.nasa.gov/home/index.html

http://athena.cornell.edu/

Katrina siirtää sukkulalentoa kahdella kuukaudella?

New Orleansiin iskenyt hirmumyrsky Katrina vaurioitti kaiken muun ohella sukkuloiden polttoainesäiliöt valmistavaa tehdasta. Tehtaan vauriot eivät ilmeisesti ole kovin pahoja, rikkoutuneita kattoja, vesivahinkoja jne. Tehtaalla olevat valmiin säiliöt ovat säilyneet ehjinä.

Koska alueen asukkaat ovat evakossa, monien tehtaan työntekijöiden talot ja asunnot ovat tuhoutuneet, alueella ei ole liikenneyhteyksiä, sähköjä eikä tietoliikennettä, tehtaan korjaaminen ja käynnistäminen antaa odottaa itseään. NASA joutunee siirtämään maaliskuulle 2006 suunnitellun seuraavan sukkulalentonsa kahdella kuukaudella eteenpäin, toukokuun laukaisuikkunaan.

Otsonikato pysähtynyt, kasvihuoneilmiö etenee

Viimeisimpien tutkimusten mukaan Maapallon otsonikerroksen tuhoutuminen on pysähtynyt. Kloori- ja bromiyhdisteiden todettiin 70-luvulla tuhoavan yläilmakehän otsonikerosta, jonka Auringon ultravioletti-säteilyltä suojaava vaikutus on elintärkeä Maapallon elämälle. Pahimmat tuhoajat, kloorifluoratut hiilivedyt, ns. CFC-yhdisteet, olivat aiemmin yleisesti käytettyjä aineita mm. kylmälaitteissa, muovien vaahdotuksessa, aerosolien ponnekaasuina ja puhdistusaineina. Bromia sisältäviä kaasuja käytettiin haloni-sammutusjärjestelmissä. 1987 solmittiin CFC-yhdisteiden ja halonien käytön kieltävä Montrealin sopimus, jonka on sittemmin ratifioinut yli 180 maata. Korvaavia aineita on löytynyt niin hyvin, ettei tavallinen kuluttaja huomaa mitään eroa, paitsi että McDonaldsin hampurilaiset on nykyään pakattu kartonkiin entisen CFC-llä vaahdotetun muovin sijaan.

Vaikka otsonikerroksen oheneminen on pysähtynyt ja jopa elpyminen on jossain määrin alkanut, otsonin määrä on edelleen napa-alueilla 40 % ja päiväntasaajan seuduillakin 10 % alle normaalin. Kestänee kymmeniä vuosia ennen kuin otsonin määrä on palautunut 70-luvun tasolle.

Kloori toimii katalyyttinä, joka rikkoo otsonimolekyylejä. Otsoni on kolmeatominen happi, jolta kloori kaappaa yhden atomin, lopputuloksena tavallisia kaksiatomisia happimolekyylejä. Kloori itse ei kulu reaktiossa. Kestää vuosia ennen kuin kloori tavalla tai toisella poistuu kierrosta. Puhdas kloori on ilmaa painavampi kaasu, joka ei pääse yläilmakehään. CFC-yhdisteet ovat riittävän keveitä noustakseen otsonikerrokseen. UV-säteily rikkoo FCF-yhdisteen, jolloin klooriatomit pääsevät rikkomaan otsoni-molekyylejä.

CFC-yhdisteiden käytön lopettaminen on erinomainen esimerkki siitä, miten kansainväliset sopimukset ja yhteistyö parhaimmillaan toimii.

Seuraava ilmakehää koskeva ongelma on kasvihuoneilmiön voimistuminen, joka kipeästi vaatii kansainvälisiä toimia. Ongelma on monin verroin vaikeampi torjua kuin otsonikato. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on kolminkertaistunut teollistumisen alkamisen jälkeen. Pääsyynä tähän on fossiilisten polttoaineiden käyttö energiantuotannossa. Muita syitä ovat sademetsien ja muun kasvillisuuden tuhoaminen ja meren planktonin tuhoutuminen. Hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä voimistaa kasvihuoneilmiötä. Ilmakehä pidättää sisällään enemmän Auringon lämpöä kuin aikaisemmin, josta seuraa ilmaston lämpenemistä. Selviä merkkejä tästä ovat jäätiköiden sulaminen, sekä vastikään havaittu Siperian ikiroudan sulaminen. Ikiroudassa oleva maa pitää sisällään suuret määrät metaania, jota sulamisen myötä vapautuu ilmakehään. Metaani on hiilidioksidia monin verroin voimakkaampi kasvihuonekaasu. Kasvihuonekaasupäästöt vaikuttavat välillisesti myös otsonikerrokseen.

Ilmaston lämpeneminen ja jäätiköiden sulaminen yhdessä voivat pysäyttää Golf-virran, josta myös on joidenkin tutkimusten mukaan merkkejä havaittavissa. Golf-virta kuljettaa lämpöä Karibian meren alueelta Euroopan pohjoisosiin. Golf-virran pysähtymisen seurauksena mm. Suomen keskilämpötila putoaisi useita asteita ja sademäärät lisääntyisivät. Vastaavasti eteläisten alueiden lämpötila nousisi. Valtameren pinta nousisi.

Säätieteilijät ympäri maailmaa ovat yhtä mieltä siitä, että ilmasto on lämpenemässä nopeammin kuin koskaan aikaisemmin Maapallon historiassa. Katrinan kaltaisten hirmumyrskyjen määrän ennustetaan lisääntyvän. Samoin Eurooppaa viime aikoina piinanneet helteet, tulvat, ja edellisten talvien kaltaiset lumimyräkät tulevat lisääntymään. Kaiken kaikkiaan, koska ilmakehän sisältämä energiamäärä lisääntyy, sääilmiöt muuttuvat rajummiksi.

Pohjois-Atlantin myrskyjen tuhovoima on kaksinkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana, samalla kun meren pintaveden lämpötila on noussut puoli astetta. Meneillään olevan myrskykauden aikana, kesä-joulukuussa, alueella ennustetaan syntyvän 22 myrskyä, joka on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja yli kaksi kertaa enemmän kuin alueella keskimäärin. Alueen myrskyjä on tilastoitu vuodesta 1851. Vaikka teoriat tukevat olettamusta, että ilmaston lämpeneminen on tähän syynä, varmaa todistetta ei ole.

Bush ilmoitti Kioton sopimuksesta, ettei hän aio ratifioida sopimuksia, jotka aiheuttavat USA:lle taloudellista haittaa. Piittaamattomuus on kertakaikkisen lyhytnäköistä, koska ilmaston lämpeneminen aiheuttaa taatusti enemmän taloudellista haittaa kuin mikään muu kuviteltavissa oleva ongelma. Liittovaltion hallituksesta riippumatta, monet USA:n osavaltiot ovat sopineet keskenään kasvihuonepäästöjen rajoittamisesta.

Toinen ongelma-alue on Kiina, jonka taloudellinen kasvu (= kasvihuonekaasupäästöjen lisääntyminen) on todella voimakasta.

Vaikka ydinvoima elää uutta nousukautta, ei fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymiselle näy loppua. CO2 päästöttömät polttotekniikat ovat vasta kehitysasteella. Fuusiovoimala on vielä kymmenien vuosien päässä, ja niin kauan kun Euroopassa käytetään maatalouden tukemiseen enemmän rahaa kuin fuusioreaktorin kehittämiseen, ei ongelmaan ilmeisesti vielä osata suhtautua riittävällä vakavuudella.

Avaruustekniikalla on tarjottavana paljon tämän asian hyväksi. Maapallon tilaa pystytään tarkkailemaan parhaiten satelliiteista. Supertietokoneilla voidaan ilmakehää mallintaa, koneiden tehojen kasvaessa yhä tarkemmin. Ainakin teoriassa, Auringon ja Maan väliin voidaan sijoittaa varjostin, joka vähentää Auringosta Maahan kohdistuvaa säteilyä hilliten ilmaston lämpenemistä. Tarvittavaa tekniikkaa ei vielä ole, mutta avaruustekniikan kehittyminen voi jonakin päivänä tehdä asian mahdolliseksi.