Aurinkokunta tänään

Sukkula – susi jo syntyessään

Otsikko on vapaa käännös NASA:n uuden pääjohtajan Michael Griffinin sanoista: ”The shuttle is inherently flawed.” Korrektimpi suomennos olisi ehkä, ”sukkula on luonnostaan viallinen”. Yhtä kaikki, Columbian onnettomuuden jälkeen NASA on nyt pääjohtajansa suulla sanonut sen, minkä kaikki ovat jo tienneet. Sukkulasta ei tule turvallista ja luotettavaa avaruuslentolaitetta vaikka siihen tehtäisiin mitä tahansa parannuksia. Se peruskonstruktio tekee siitä vaarallisen. Siinä ei ole minkäänlaista pelastautumisjärjestelmää. Kaikki muut miehitetyt avaruusalukset on aina varustettu pelastustornilla, jolla miehistö voidaan lennättää turvaan, vaikka raketti räjähtäisi heti laukaisualustalla. Sukkulan miehistöllä ei ole mitään tehtävissä, jos joku menee nousun aikana pahasti vikaan. Sukkula tuhoutuu, ja miehistö sen mukana. Lennonjohtajatkaan eivät voi tehdä muuta kuin katsoa vierestä mitä tuleman pitää. Challengerin kaltainen onnettomuus perinteisellä raketilla olisi ollut vaaraton, yksi napin painallus, niin miehistöosa olisi irronnut palavasta raketista, ja pelastustorni olisi singonnut aluksen ja astronautit turvallisen matkan päähän tulipallosta. Laskuvarjo olisi hoitanut loput. Sukkulassa tämä ei ole mahdollista. Raketissa miehistö istuu kärjessä, sukkulan astronautit istuvat polttoainesäiliön kyljessä, kaikkein vaarallisimmassa paikassa josta pakoa ei ole. Täyden säiliön räjähdysvoima vastaa pientä ydinlatausta. Kenelle tulisi mieleen matkustaa avaruuteen, tai yhtään mihinkään, viritetty atomipommi kainalossa?

Idea uudelleen käytettävästä avaruusaluksesta on loistava! Pois kertakäyttöiset, kalliit raketit, tilalle alus, joka voi lentää yhä uudestaan, ja uudestaan. Lentojen välillä pyyhitään pahimmat pölyt pois, laitetaan alle uusi säiliö, kunnostetut, uudelleen ladatut apuraketit ja lähdetään taas. Mutta - toinen kompastuskivi on ollut, ironista kyllä, juuri uudelleenkäytettävyys. Sukkulat käyvät lentojen välillä läpi massiivisen huolto- ja korjausoperaation. Myös operaation hinta on massiivinen. Yhden lennon hinta liikkuu, laskentatavasta ja lennon tehtävästä riippuen, 250 miljoonan ja yhden miljardin dollarin välillä. Uudelleenkäytettävyyden edellyttämät korjaus- ja huoltotyöt maksavat enemmän kuin saman kokoluokan kertakäyttöinen raketti. USA:n puolustusministeriö ymmärsi vetäytyä sukkulasta jo heti Challengerin onnettomuuden jälkeen, mutta NASA on sinnikkäästi pitänyt siitä kiinni näihin päiviin asti, kustannuksista tai turvallisuudesta piittaamatta.

Sukkulan siis piti olla halpa käyttää, yhden lennon hinnaksi arvioitiin vain 10-40 miljoonaa dollaria. Sen piti lentää muutaman viikon välein ja siirtää avaruuslennot kokonaan uuteen aikakauteen. Toisin kävi. Sukkulasta tuli kaikkien aikojen kallein, ja lentäjilleen turvattomin alus. Projektin arvostelijoita toki oli jo alussa, kun sukkulaa ruvettiin suunnittelemaan, mutta NASA eteni järkähtämättömästi kohti tavoitettaan. 70-luvun alussa tehty päätös on tänään, yli 30 vuotta myöhemmin johtanut tilanteeseen, että samalla kun venäjä lennättää omia kosmonauttejaan miten tahtoo, ja kiinakin on liittymässä joukkoon, USA ei ole voinut kahteen ja puoleen vuoteen tehdä muuta kuin katsella vierestä. Kansainvälinen avaruusasema on koko tämän ajan ollut venäläisten huolto- ja miehistönkuljetusalusten varassa. Niillä ovat amerikkalaisetkin joutuneet lentämään asemalle, kun oma kalusto on ollut lentokiellossa. On siinä amerikkalaisten itsetunnolla ja ylpeydellä ollut kestämistä.

Avaruusaseman rakentaminen on samasta syytä ollut jumissa. Aseman rakentamiseen ei sukkuloita tarvita, siitä ovat osoituksena Neuvostoliiton rakentamat Saljut ja Mir –asemat. Mutta kansainvälinen avaruusasema ISS:n osat on suunniteltu kuljetettavaksi ja koottavaksi sukkulan avulla. Niinpä ISS:ää ei voida rakentaa tehtyjen suunnitelmien mukaisesti ilman sukkulaa. Osia jotka on jo rakennettu, ei saada avaruuteen muulla kuin sukkulalla, ei ilman kalliita muutossuunnitelmia ja -töitä. USA on sitoutunut ISS:n rakentamiseen useiden muiden maiden kanssa, joten NASA:lla ei ole kasvojaan menettämättä muuta vaihtoehtoa kuin lennättää sukkulaansa vielä muutama vuosi eteenpäin, ja toivoa, että enempiä onnettomuuksia ei tapahdu. Ettei NASA = "Need Another Seven Astronauts" kirjaimellisesti toteudu vielä kolmannenkin kerran.