Aurinkokunta tänään

Discoveryn APU-yksikössä vuoto

Ainoa lievä huolenaihe lennon STS-121 loppuvaiheessa on sukkulan APU-yksikössä numero 1 havaittu paineen lasku, jonka syy ei ole vielä selvillä. Sukkulassa peräosassa, pyrstön tyvessä, on kolme toisistaan riippumatonta APU-yksikköä. Niiden tehtävänä on tuottaa käyttöpainetta sukkulan hydrauliikkajärjestelmään. Hydrauliikkaa tarvitaan nousun aikana päämoottoreiden kääntämiseen sukkulan ohjaamista varten. Laskeutumisen aikana APU:ja tarvitaan sukkulan siipien ja peräsimen ohjainpintojen käyttämiseen, laskutelineiden avaamiseen sekä nokkapyörän kääntämiseen. Kiertoradalla ollessa APU:t ovat pysähdyksissä. Vaikka nousussa ja laskussa käytetään kaikkia kolmea APU-yksikköä, sukkula tulee toimeen yhdellä toimivalla APU-yksiköllä.

Laskutelineet voidaan avata vain APU 1:n avulla. Jos se ei ole toiminnassa laskun aikana, telineet voidaan avata varajärjestelmänä toimivan räjähdyspanoksen avulla.

APU käyttää polttoaineena hydratsiinia, joka on omassa säiliössä. Hydratsiinisäiliö paineistetaan typellä. Hydratsiini virtaa paineella polttokammioon jossa se palaa. Palokaasut pyörittävät turbiinia, joka alennusvaihteen välityksellä pyörittää hydraulipumppua.

Yhden APU:n polttoainejärjestelmän paine on laskenut kahta muuta enemmän, joka on merkkinä vuodosta. Vielä ei tiedetä, vuotaako järjestelmästä typpeä vai hydratsiinia. Typpivuoto olisi vaaraton, mutta hydratsiinivuoto aiheuttaisi tulipalovaaran laskeutumisen aikana. Kyseistä APU:a on tarkoitus koekäyttää sunnuntaina, jolloin vian syy ehkä selviää. Jos vika varmistuu typpivuodoksi, se ei vaikuta laskeutumiseen mitenkään. Jos se osoittautuu hydratsiinivuodoksi, annetaan APU:n käydä niin kauan, että säiliö tyhjenee, ja laskeudutaan kahden APU:n varassa.

Tehdyissä riskikartoituksissa APU-yksiköiden on todettu edustavat 30 % sukkulan ja miehistön tuhoon johtavasta kokonaisriskistä. Vain päämoottorit muodostavat APU:ja suuremman riskin. Hydratsiinikäyttöisten APU:jen korvaamista sähkökäyttöisillä on suunniteltu, mutta suunnitelmat on haudattu nyt kun koko sukkulasta ollaan luopumasta vuonna 2010.

Columbian lennolla STS-9 vuonna 1983 hydratsinivuoto sytytti kaksi APU-yksikköä tuleen vähän ennen sukkulan laskeutumista kiitoradalle. Palo jatkui vielä sukkulan pysähtymisen jälkeen aiheuttaen vaurioita sukkulan konehuoneeseen.

Myös sukkulan kahdessa apuraketissa on omat APU-yksiköt niiden suuttimien suuntaamista varten. Molemman apuraketin alapään helmassa on kaksi APU-yksikköä, joista yksi riittää tuottamaan riittävästi painetta suuttimen ohjaushydrauliikalle. Nämä APU:t eivät ole yhtä iso riski kuin sukkulan APU:t koska ne toimivat vain kaksi minuuttia lennon alussa.

Aiheesta lisää:

http://www.spaceflightnow.com/shuttle/sts121/060714mplm/ 

http://www.hamiltonsundstrand.com/hsc/details/0,10389,CLI1_DIV25_ETI5520,00.html#44262h

http://science.ksc.nasa.gov/shuttle/technology/sts-newsref/sts-apu.html#sts-apu

http://groups.msn.com/SpaceCowboySaloon/sts9.msnw