Aurinkokunta tänään

ISS:n miehistön vaihto meneillään

Baikonurin avaruuskeskuksesta Kazakhstanista lähti tämän viikon maanantaina matkaan Sojuz-alus, joka kuljetti uuden miehistön kansainväliselle avaruusasemalle. Aseman neljännentoista miehistön komentajana tulee toimimaan amerikkalainen Michael Lopez-Alegria venäläisen lentoinsinöörin Mikhail Tyurin kanssa. Heidän lisäksi asemalla jatkaa eurooppalainen Thomas Reiter. 13. miehistö, komentaja Pavel Vinogradov ja lentoinsinööri Jeffrey Williams palaavat Sojuz-aluksella Maahan.

Vaihtomiehistön mukana matkustaa ensimmäinen maksanut naispuolinen avaruusturisti, iranilaissyntyinen amerikkalainen, Anousheh Ansari. Avaruuslento on ollut Ansarin haaveena lapsesta saakka, ja nyt hän on 20 miljoonan dollarin avulla sen toteuttanut. Ansarin lentää japanilaisen avaruusturistin tilalla, jonka lennolle pääsy evättiin terveydellisistä syistä.

Ansaria on monessa yhteydessä tituleerattu ensimmäiseksi naispuoliseksi avaruusturistiksi. Tämä ei ole täysin totta. Britti Helen Sharman valittiin astronautiksi arpajaisissa ja lensi Zojuz TM-12 aluksella Mir-asemalle vuonna 1991.

STS-115 onnistuneesti takanapäin

(Ajanpuutteen vuoksi Atlantiksen lennosta STS-115 ei ole aikaisempia merkintöjä. Tässä lyhyesti lennon tapahtumat.)

Avaruussukkula Atlantis laukaistiin 9.10.2006, useiden viivytysten jälkeen pari viikkoa alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. 11.9. sukkula telakoitui kansainväliseen avaruusasemaan.

Lennon tehtävänä oli asentaa uusia aurinkopaneeleita asemaan. 16 tonnin painoiset rakenteen paneeleineen asennettiin paikalleen sukkulan robottikäsivarren avulla. Lopulliset asennukset ja kytkennät tehtiin kolmen avaruuskävelyn aikana.

Tämä oli ensimmäinen lento neljään vuoteen, jolla avaruusaseman rakentamista jatkettiin. Aseman valmiiksi saattamiseen tarvitaan vielä n. 14 lentoa vuoteen 2010 mennessä, jolloin sukkulat on määrä poistaa käytöstä.

Lentoa jouduttiin jatkamaan vuorokaudella kahdestakin syystä. Sää laskeutumisalueella Floridassa esti laskeutumisen. Toisena syynä Atlantiksen lähellä vapaa ajelehtivat tavarat, joita ei pystytty tunnistamaan, yhtä muovikassia lukuun ottamatta. Pelättiin, että tavarat olisivat irronneet sukkulan lämpösuojasta, mutta sukkulan ulkorungon tarkastuksissa ei todettu mitään vikaa missään.

Atlantis laskeutui torstaina Kennedyn avaruuskeskukseen Floridaan 21.9. klo 13:21 suomen aikaa. Se on jo siirretty huoltohalliin valmistautumaan seuraavalle lennolle.

Seuraava lento on suunniteltu joulukuulle.

Tämä kuvapari kertoo havainnollisesti, mitä lenolla STS-115 tehtiin. Asema kuvattuna ennen ja jälkeen Atlantiksen vierailun. Asema on molemmissa kuvissa samassa asennossa ja samasta kulmasta kuvattuna.

Sukkulan lähtölaskenta alkoi

Atlantis-sukkulan lähtölaskenta on alkanut. Sukkula on määrä laukaista pariviikkoiselle lennolle sunnuntaina 28.8. myöhään illalla Suomen aikaa. Lento on ensimmäinen Columbian onnettomuuden jälkeen, jolla kansainvälisen avaruusaseman rakentamiseta jatketaan.

Genesis 1 - puhallettava avaruusasema

Rantalelujen toimintaperiaate on kaikille tuttu; pienikokoinen ja halpa lelu puhalletaan täyteen ilmaan, saadaan suuri ja suhteellisen jäykkä pallo, rengas, tai jopa vene. Sama periaate toimii myös avaruudessa. Laukaistaan avaruuteen vahvasta materiaalista valmistettu ”rantapallo”, ja puhalletaan se avaruudessa täyteen ilmaa. Saadaan tilava avaruusasema.

Menetelmää käytettiin jo 1960 –luvulla ensimmäisissä tietoliikennesatelliittikokeiluissa. Echo 1 ja Echo 2 olivat 30 ja 40 metrin kokoisia metallilla pinnoitettuja palloja, jotka laukaistiin tiiviissä paketissa ja puhallettiin pallon muotoon avaruudessa. Ne heijastivat niihin suunnatut radiolähetykset ja pystyivät näin ollen passiivisesti välittämään tietoliikennettä.

Nyt yksityinen Bifelow Aerospace -niminen yritys on vakavissaan kehittämässä puhallettavaa avaruusasemaa. Ensimmäinen lentävä 1/3 kokoinen koeversio, Genesis 1, laukaistiin avaruuteen 12.7.2006 venäläisellä Dnepr-raketilla (SS-18 Satan) siperialaisesta ohjustukikohdasta. Alus on puhallettuna 4,5 metriä pitkä 2,4 meriä halkaisijaltaan oleva lieriö. Kuori on tehty Kevlarista ja vecrtanista. Aluksen sisällä on maksaneiden asiakasyritysten mainoksia kiinnitettynä kuoren sisäpintaan sekä myös irrallisina lappuina leijailemassa vapaana aluksen sisätilassa. Myös NASA:lla on pieni hyötykuorma aluksessa. GeneBox, joka on kenkälaatikon kokoinen automaattinen, tieteellinen tutkimuslaitteisto.

Kuvia Geneses 1:n sisältä löytyy osoitteesta http://bigelowaerospace.com/out_there/index.php

Toinen koealus, Genesis 2, on tarkoitus lähettää vielä tämän vuoden aikana ja sinne saa mukaan vaikka oman kuvansa maksamalla n. $300. Kuvan voi sitten hyvällä tuurilla onnistua näkemään leijailemassa aluksen sisään asennettujen kameroiden välittämistä kuvista. Aluksessa tulee olemaan myös mm. hyönteisiä.

Projektin päämääränä ei kuitenkaan ole pelkästään valokuvien ja esineiden lennättäminen. Tarkoituksena on kehittää ja rakentaa ensimmäinen kaupallinen avaruushotelli, johon riittävän summan maksamalla pääsisi viettämään lomaansa. Jos siis naapureitaan ei saa enää Kanarian matkalla kateelliseksi, voi jatkossa ehkä pistäytyä kesälomallaan kiertoradalla.

Ensimmäiset koealukset ovat luonnollisesti miehittämättömiä. Tekniikka on uusi tässä käyttötarkoituksessa ja se vaatii siksi testaamista. Bigelowin suunnitelmissa on vuonna 2012, kymmenen tai kahdentoista testilennon jälkeen, laukaista ensimmäinen miehityskelpoinen asema avaruuteen.

Turistilennoille sopivaa alusta ei ole vielä tarjolla. Venäläisen Sojuz lienee kyllä ostettavissa tähän tarkoitukseen, mutta vireillä on myös yksityisiä hankkeita ja suunnitelmia aluksiksi, joilla turisti-asemalle voisi matkustaa. Yksi vahva ehdokas on toinen Pelle Peloton –sarjan yritys, SpaceX, jonka Falcon 9 -raketin pitäisi olla valmis hyvissä ajoin ennen vuotta 2012. Falcon 9 mahdollisesti yhdessä saman yrityksen Dragon -aluksen kanssa voisi tarjota kyydin tuleville avaruusmatkailijoille.

Lippujen hintoja voi tässä vaiheessa vain arvailla. Sojuzin kyytiin kansainväliselle avaruusasemalle on päässyt n. $20 miljoonalla, joten hintaluokka lienee tätä tasoa. Koko hankkeen toteutuminen on tietenkin vielä kaikkea muuta kuin varmaa. Mielenkiintoista on kuitenkin se, millaisella innovatiivisuudella ja rohkeudella Bigelow Aerospace ja muut alan yritykset ovat asiaansa ajamassa. Nyt näyttää jo selvältä, että Scaled Compositen valmistamat SpaceShip 2 -alukset tulevat lähivuosina aloittamaan yleisölennätykset. Kiertoradalle nämä alukset eivät pääse, mutta ne tekevät hypyn yli 100 km:n korkeuteen, jota pidetään avaruuden rajana. Tästä alkaa avaruustekniikan kaupallistaminen. Kun toiminta muuttuu kannattavaksi, vain mielikuvitus on rajana. Olemmeko uuden avaruusajan kynnyksellä?

Discovery telakoitui avaruusasemaan

Avaruussukkula Discovery telakoitui torstaina suunnitellusti kansainväliseen avaruusasemaan. Keskiviikkona sukkulan miehistö käytti robottikäsivarteen asennettua kameraa ja laser-mittaria sukkulan lämpösuojatiilien tarkastamiseen. Mitään huolestuttavia vikoja ei löytynyt. Yksi tai kaksi lämpösuojatiilien välissä olevaa täyteliuskaa on tullut pois paikaltaan, samoin kuin Discoveryn edellisellä lennolla. Näiden korjaamistarve selviää tarkemmissa tutkimuksissa lähipäivinä.

Ennen telakoitumistaan asemalle sukkula teki 360 asteen pyörähdyksen poikittaisakselinsa ympäri paljastaen näin vatsapuolensa aseman miehistölle, joka kuvasi sitä tele-objektiivien avulla. Kuvista etsitään mahdollisia vikoja aluksen lämpösuojassa. Tämä kuvauskäytäntö aloitettiin edellisellä sukkulalennolla viime vuonna. TV-kuvista ei paljastunut mitään vikoja sukkulan vatsapuolelta, mutta varmuus asiasta saadaan vasta aseman miehistön ottamista kuvista. Kuvassa sukkulan vatsapuoli, joka joutuu Maahan paluussa kaikkein kovimmalle lämpörasitukselle.

Aluksen toisen siiven etureunasta, mustan kuituvahvisteisen hiilikomposiitin päällä havaitut valkoiset läiskät ovat mitä ilmeisimmin linnun kakkaa (Kuva vasemmalla). Läiskät oli havaittu jo Discoveryn ollessa vielä maassa. Kakka selvisi hienosti koko matkan kiertoradalle saakka.

Polttoainetankista irtosi eristeenpaloja, niin kuin etukäteen tiedettiin. Palat olivat pieniä, ja enin osa irtosi nousun myöhäisemmässä vaiheessa, jolloin niistä ei enää olisi ollut vaaraa vaikka olisivat osuneet sukkulaan. Vaarallisin aika eristeen irtoamiselle on 35...140 sekuntia lähdön jälkeen. Syy on looginen: Aiheuttaakseen vahinkoa eristeenpalan täytyy törmätä sukkulaan riittävän suurella nopeudella. Kun pala irtoaa tankista, sen vauhti alkaa heti ilmanvastuksen takia hidastua. Samalla sukkula kiihdyttää koko ajan vauhtiaan. Näin ollen eristeen kappaleen suhteellinen vauhti sukkulaan nähden voi kasvaa varsin suureksi ennen sen osumista sukkulan rakenteisiin. Mutta jos eriste irtoaa ensimmäisen 35 sekunnin aikana, sukkulan vauhti ei vielä riitä vaurioiden syntymiseen. Jos se taas irtoaa 140 sekunnin jälkeen, alus on jo niin korkealla, ettei ilmanvastus riitä hidastamaan kappaleen vauhtia vaarallisen paljon ennen sen osumista sukkulaan.

Sukkulan irrotettu polttoainetankki kuvattiin huolellisesti. Se näytti puhtaalta. Tankkiin tehdyt muutokset näyttivät toimineen odotetulla tavalla.

Jos ei jatkotutkimuksissakaan paljastu ongelmia, ja lento sekä laskeutuminen sujuu muutenkin hyvin, voi seuraava, Atlantis-sukkulan lento STS-115 toteutua jo elokuun lopussa. Sukkulatoiminnan johtaja Wayne Hale antoi hyvät uutiset kuultuaan luvan apurakettien asentamiseksi Atlantiksen polttoainesäiliöön.

Aiheesta lisää:

http://www.nasa.gov 

Seuraava sukkulalento heinäkuussa

NASA pitää edelleen kiinni aikataulusta, jonka mukaan seuraava avaruussukkulan lento tehdään heinäkuussa. Lentovuorossa on jälleen Discovery, joka teki myös edellisen lennon viime vuonna. Tuolloin polttoainesäiliön eristeestä irtosi odotettua suurempi pala, joka olisi voinut aiheuttaa vaurioita sukkulan herkkään lämpösuojaan.

Polttoainesäiliöstä on poistettu koko putki- ja kaapelikanavan ilmanohjain, josta eriste irtosi. Muutoksen vaikutuksia on huolellisesti tutkittu laskennallisesti tietokoneella, sekä pienoismallilla tuulitunnelissa. Tutkimusten perusteella ilmanohjaimien poistamisella ei ole haittavaikutuksia, joten näiltä osin lento on turvallinen.

Keskustelua on sen sijaan herättänyt samaisen putkilinjan kannakkeiden ympärillä oleva eriste, josta voi periaatteessa myös irrota isoja palasia. Monet ovatkin halunneet lykätä lentoa kunnes tämäkin ongelma on ratkaistu. Nasan pääjohtaja Michael Griffin teki kuitenkin päätöksen, että Discovery lentää 1.7. ilman enempiä muutoksia.

Kyseisen alueen eristeet eivät ole tähän mennessä aiheuttaneet ongelmia. Riski on olemassa. Se on pieni, mutta toteutuessaan vaikutukset voivat olla vakavia. Eristeen irtoamisesta ei ole haittaa nousun aikana, mutta laskeutuminen voi olla mahdotonta, mikäli sukkulan lämpösuoja on nousussa rikkoutunut. Tässäkin tapauksessa miehistö on turvassa avaruusasemalla, kunnes paluukyyti järjestyy toisella sukkulalla tai Venäläisellä Sojuzilla.

Edellisellä lennolla lähtöviivästyksiä aiheuttaneet polttoainesäiliön pinnankorkeusanturit uusittiin Discoveryn käyttämään säiliöön. Häiriöiden syy ei ole lopullisesti selvinnyt. Anturien toimivuudesta haluttiin täysi varmuus, jonka vuoksi ne vaihdettiin. Säiliön pohjassa on huoltoluukku, jonka kautta työ tehtiin. Anturit ovat luonnollisesti kertakäyttöisiä, kuten itse säiliökin.

Anturien vaihto sekä ilmanohjaimen rakennemuutoksen aiheuttaman lisätyön vuoksi lento siirrettiin toukokuulta heinäkuulle. Valmistelut ovat olleet jopa vähän edellä aikataulusta, joten jos ongelmilta vältytään ja sää sallii, Discovery lähtee kohti kansainvälistä avaruusasemaa 1.7.2006.

Aiheesta lisää:

http://www.nasa.gov/mission_pages/shuttle/main/index.html 

Shenzhou 6 laskeutunut

Kiinan toinen miehitetty avaruuslento on laskeutunut eilen 23:33 Suomen aikaa. Taikonautit Fei Junlong ja Nie Haisheng palasivat hyväkuntoisina ja kertoivat kaiken sujuneen suunnitelmien mukaisesti. Lennolle keirtyi pituutta 115 tuntia 32 minuuttia.

Taikonautit avaruuteen

Taikonautit Fei Junlong, 40 ja Nie Haisheng, 41 ovat lähteneet Kiinan toiselle miehitetylle avaruuslennolle. Lähtö onnistui hyvin ja se jopa televisioitiin suorana lähetyksenä toisin kuin ensimmäinen lento kaksi vuotta sitten. Lennon on tarkoitus kestää viisi vuorokautta.

Sojuz laskeutui

Avaruusaseman 11. miehistö Sergei Krikalev ja John Phillips, sekä avaruusturisti liikemies Gregory Olsen laskeutuivat Sojuz-aluksellaan varhain aamulla. Laskeutuminen sujui ongelmitta, ja puoli vuotta avaruudessa olleet Krikalev ja Phillips joutuvat tästä lähtien totuttelemaan Maan painovoimassa elämiseen.

Lennon aikana Krikalev teki uuden avaruudessa olon ennätyksen, 803 päivää, 9 tuntia ja 39 minuttia.

Kiinan toinen avaruuslento kuukauden päässä

Kiinan toinen miehitetty alus, Shenzhou VI, näyttäisi olevan valmiina lähtöön lokakuun puolivälin paikkeilla, kuten oli odotettua. Shenzhou V:n verrattuna, tällä kertaa mukana on kahden hengen miehistö ja lennolle on suunniteltu pituutta vajaan vuorokauden sijasta yli viisi vuorokautta. Lennolla on tarkoitus tehdä joitakin kokeita, sekä jättää aluksen kiertorataosa avaruuteen miehistöosan laskeutuessa Mongoliaan.

Uusi avaruudessa olon ennätys

Kansainvälisellä avaruusasemalla parhaillaan työskentelevä venäläinen kosmonautti Sergei Krikalev on tehnyt uuden avaruudessa olon ennätyksen. 46-vuotias Krikalev on 20-vuotisen uransa aikana ollut avaruudessa kaikkiaan 748 päivää, sekä MIR-asemalla että ISS:llä. Hän on lentänyt sekä Sojuz-aluksella, että avaruussukkulalla.

Krikalev oli MIR:illä Neuvostoliiton hajotessa., josta seuraava netissä kiertänyt vitsi:

Kosmonautti Sergei Krikalev palasi pitkäksi venähtäneeltä lennoltaan:

SK: Olen kiertänyt avaruudessa 10 kuukautta ja odottanut, että Gorbatsov toivottaa minut tervetulleeksi takaisin...

Virkailija: GORBA ON POISSA PELISTÄ...

SK: ... Neuvostoliittoon...

V: NEUVOSTOLIITTO ON HAJONNUT...

SK: Gorbatsov poissa?! Neuvostoliitto hajonnut?! ANNA VODKA!...

V: Vodka? Selvä... se on sitten 12 ZILJOONAA ruplaa...

Tietoa Sergei Krikalevista:

http://www.jsc.nasa.gov/Bios/htmlbios/krikalev.html

http://www.nasa.gov/vision/space/preparingtravel/exp11_interview_krikalev.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Sergei_Krikalev

http://au.geocities.com/krikalyov/

Mitä sukkulan jälkeen?

NASA:n miehitetyn avaruusohjelman tulevaisuuden näkymät alkavat hahmottua. Sukkulan jatkuvat ongelmat lisäävät entisestään paineita kehittää kokonaan uudet lentolaitteet. Presidentti Bush on määrännyt sukkulat poistettavaksi käytöstä 2010 mennessä, ja uuden aluksen rakennettavaksi vuoteen 2015 mennessä. Väliin jäisi viisi vuotta, jonka aikana USA olisi kykenemätön lähettämään astronautteja avaruuteen. Tätä ei NASA:n uusi johtaja Michael Griffin halua, joten hän on päättänyt, että uusi alus CEV:n (Crew Exploration Vehicle) pitää saada lentokuntoon paljon ennen Bushin antamaa takarajaa. Toisin kuin edeltäjänsä, useamman tohtorin paperit omaava Griffin on myös rakettitekniikan asiantuntija, joten tässä suhteessa tulevaisuus näyttää valoisalta. Griffin tietää, mikä on oleellista, ja jättää muut puuhastelut sikseen. NASA on menneinä vuosina puuhastellut useammankin projektin kanssa, joiden on ollut tarkoitus korvata sukkula. Kaikki on kuitenkin keskeytetty, ja juuri vähän ennen kuin kehittelytyö on alkanut tuottaa tulosta. Tai ennen prototyypin valmistumista. Taikka sitten suunnitelmat ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Rahaa on palanut useita miljardeja.

Uuden aluksen tulee olla edeltäjäänsä sukkulaa turvallisempi. Miehistön menetykseen johtavan onnettomuuden todennäköisyydeksi sallitaan 1/1000 tai 1/10000 kun se sukkulalla on 2/100. CEV sijoitetaan raketin kärkeen, jossa se on mahdollisimman kaukana moottoreista ja polttoainetankeista, eivätkä mitkään raketista irtoavat osat osu siihen. Pelastustorni on itsestään selvyys, eli lennon keskeytys vikatilanteessa tulee mahdolliseksi.

Raskaita kuormia varten rakennetaan kokonaan erillinen raketti. Miehistö ja raskaat kuormat tullaan siis laukaisemaan erikseen. Miehistö pienellä ja mahdollisimman turvallisella raketilla, raakaa voimaa tarvitsevat raskaat hyötykuormat miehittämättömällä raketilla. Siinä ei tarvita pelastautumisjärjestelmiä eikä tarvitse tähdätä ihan yhtä hyvään luotettavuuteenkaan. Näin esimerkiksi Kuulennolla tarvittava kalusto voidaan laukaista ensin avaruuteen, sen perään CEV joka sitten telakoidaan kiertoradalla odottavaan Kuualukseen.

Griffin, kuten sanottu, tietää mitä tahtoo, ja miten se kannattaa toteuttaa. Hän on jo keväällä ilmoittanut, että ”voimakasta rakettia en tarvitse, sellainen minulla jo on”. Tämän jälkeen on tehty paljon esisuunnittelutyötä, ja järkevimmäksi vaihtoehdoksi on osoittautumassa sukkulan laukaisujärjestelmän mahdollisimman laajamittainen hyödyntäminen. Tietenkin, koska nämä osat ovat jo valmiita. Tarvitaan toki isompia ja pienempiä muutoksia, mutta kaikki sukkulan laukaisujärjestelmän osien käsittelyyn ja käyttämiseen tarvittava kalusto ja osaaminen NASA:lla on jo valmiina. Osat ovat jo tuotannossa, ei tarvitse suunnitella tehtaita eikä tehdä sopimuksia, kaikki on jo valmiina.

Sukkulan laukaisujärjestelmä on osoittautunut erittäin luotettavaksi, se on pettänyt vain yhden kerran, (Challenger, 1986) joten laukaisujen onnistumisprosentiksi tulee yli 99 %. Luku päihittää jopa venäläisen Sojuzin. Sukkulan ongelmat ovat ihan muualla, haavoittuvuudessa ja korkeissa kustannuksissa. Koska siinä ei ole pelastautumisjärjestelmää, käytönnässä kaikki onnettomuudet johtavat automattisesti myöt miehistön menetykseen.

Lähtökohta on siis hyvä. Ei ehkä kaikkein edullisin käyttää, mutta silti edullisin lähtökohta uuden järjestelmän pohjaksi.

CEV tulee ilmeisesti olemaan perinteinen Apollon tyyppinen kapseli. Tämä tekniikka on hyvin hallittua, yksinkertaista ja luotettavaa. Venäläinen Sojuz ja sen edeltäjät eivät ole kohdanneet miehistön menetykseen johtanutta onnettomuutta sitten 70-luvun alkuvuosien. CEV voidaan varustaa 3 – 6 hengen miehistölle. Sen laukaisemiseen käytettäisiin yhtä sukkulan apurakettia, joka varustettaisiin toisella vaiheella. Apuraketit ovat osoittautuneet, alun epäilyistä huolimatta, erittäin luotettaviksi. Yli 200 käytetystä raketista vai yksi on pettänyt (Challenger). Sen päälle toinen, nestemäistä vetyä ja happea käyttävä rakettivaihe, niin CEV:n kantoraketti on valmis. Arvioitu muutoskustannus 5 miljardia dollaria.

Raskaiden kuormien laukaisuun on myös varsin yksinkertainen ratkaisu; sukkulan laukaisujärjestelmä sellaisenaan, mutta sukkulan paikalle asennetaan lastimoduuli. Sukkulan kalliit moottorit korvataan halvemmilla kertakäyttöversioilla, tai kokonaan toisen tyyppisillä. Esimerkiksi kaksi kappaletta RS-68 -moottoreita riittää. Tällä rakennelmalla avaruuteen saadaan lähemmäs sata tonnia hyötykuormaa, kun sukkulalla vastaava luku on vai n. 20. Lähes sata tonnia painavaa sukkulaa kun ei voida laskea hyötykuormaksi, koska se tuodaan lennon päätteeksi takaisin alas. Uusi konstruktio hyödyntää järjestelmän koko kapasiteetin. Lastimoduulissa ei ole lämpösuojatiiliä, joten tankista irtoilevat eristeetkään eivät ole juuri haitaksi. Tämä muskeliraketti lentää ilman miehistöä, mahdolliset fataalituhot eivät vaaranna ihmishenkiä.

Se on vielä epäselvää, sijoitetaanko hyötykuorma sukkulan paikalle polttoainetankin kylkeen vai tankin päälle. Molemmissa ratkaisuissa on etunsa. Kylkeen sijoitettuna tankki ei vaadi yhtään mitään muutoksia ja nykyiset lähtöalustan rakenteet voidaan nekin käyttää lähes sellaisinaan. Kylkeen sijoitettu rakenne ei salli raketin käyttämistä miehitettynä. Päälle sijoittaminen vaatii suuria muutoksia sekä polttoainetankkiin että lähtöalustan rakenteisiin, mutta mahdollistaisi käytön myös miehitettynä. Apurakettien määrän voisi tässä rakenteessa lisätä kahdesta kolmeen, tai neljään, jolloin hyötykuorman määrää voisi entisestään lisätä, jopa 200 tonniin. Kylkeen sijoitettu rakenne näyttää tällä hetkellä järkevämmältä, mutta asia varmistunee aivan lähitulevaisuudessa. Tämänkin konstruktion muutoskustannus on arviolta 5 miljardia dollaria. Saattaa käydä niinkin, että sukkulasta luovutaan jo ennen vuoden 2010 takarajaa, ja kansainvälinen avaruusasema rakennetaan valmiiksi näitä sukkulasta muokattuja super-raketteja käyttäen. Avaruusaseman rakentamiseenhan ei sukkulaa tarvita.

CEV:n rakentaminen on myös arvioitu maksavan 5 miljardia, joten koko lysti maksaisi 15 miljardia, miljardin vähemmän kuin NASA:n yhden vuoden budjetti. CEV:n toteuttaminen viidessä tai kuudessa vuodessa tuntuu siis varsin kohtuulliselta. Jos muskeliraketti tehtäisiin heti CEV:n jälkeen, ei paluu Kuuhun vuoteen 2018 mennessä ole ollenkaan kohtuuton tavoite.

Sukkuloista luopumisen myötä NASA menettää lähes täysin mahdollisuuden tuoda tavaraa avaruudesta alas. Avaruusaseman kunnossapito on osittain suunniteltu sen varaan, että vioittuneet laitteet tuodaan Maahan korjattavaksi ja toimitetaan takaisin asemalle. Sukkula on ainoa lentolaite, jolla isoja kuormia voi tuoda alas. Tältä osin avaruusaseman kunnossapitostrategia on suunniteltava uudestaan. Muuten avaruudessa ei toistaiseksi ole mitään Maahan tuomisen arvoista. Esimerkiksi satelliitin korvaaminen uudella on halvempi vaihtoehto kuin sen palauttaminen Maahan korjattavaksi, eikä mikään teollinen tuotanto avaruudessa ole vielä näköpiirissä.

NASA on koonnut näistä kaavailuista yhteenvedon, joka on samalla jonkinasteinen periaatepäätös. Se on tarkoitus julkaista ensi viikolla.

Aiheesta lisää:

http://www.newscientistspace.com/article/dn7797

http://www.safesimplesoon.com/default.htm

http://www.spaceref.com/news/viewnews.html?id=1040 

http://www.spaceref.com/news/viewnews.html?id=1052

http://www.spaceref.com/news/viewnews.html?id=1055

http://www.spaceref.com/news/viewnews.html?id=1056

http://www.spaceref.com/news/viewnews.html?id=1057

http://commerce.senate.gov/hearings/testimony.cfm?id=1175&wit_id=3362

Syyttä haukuttu NASA

”Sukkulan lämpösuoja vaurioitunut”. ”Nasa epäonnistunut sukkulan turvallisuuden parantamisessa, miljardi dollaria kankkulan kaivoon”. ”Miehitettyjen avaruuslentojen tulevaisuus vaakalaudalla”. ”Astronauttien tehtävät siirrettävä roboteille”.

Tässä muutamia otsikoita maailman tiedotusvälineistä eilen päättyneen onnistuneen sukkulalennon tiimoilta.

Jälleen kerran, asiaan perehtymättömät tahot johtavat suurta yleisöä harhaan uutisoimalla totuuksina täysin paikkansa pitämättömiä asioita. Discoveryn lento STS-114 oli kaikkein turvallisin sukkulalento koko sen 25-vuotisen historiansa aikana. Lämpösuoja kärsi vähemmän vaurioita kuin aikaisemmilla lennoilla. Discoveryssä oli koko lennon aikana vähemmän häiriöitä kuin tavallisesti. Kaiken kaikkiaan, lento tuotti enemmän dataa insinööreille ja suunnittelijoille kuin mikään aikaisempi lento.

Missä on tiedotusvälineiden vastuu? Ilmeisesti sitä ei ole olemassa. Näyttävien lööppien keksiminen aivan omasta päästä näyttää olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Ihmiskunta on tähän mennessä tehnyt vain n. 250 miehitettyä avaruuslentoa, USA n. 150 ja Venäjä n. 100. Avaruuslennot ylipäätään, ovat aivan mahdollisuuksien rajoilla. Ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän koelentoja. Koko tapahtumaketju on äärimmäisen häiriöherkkä, ja pienikin häiriö voi johtaa täystuhoon. NASA:aa tai ketään muutakaan on aivan turha syyttää kyvyttömyydestä ratkaista kaikkia asiaan liittyviä ongelmia. NASA on kuitenkin lennättänyt yli 700 ihmistä avaruuteen, joista 12 Kuuhun asti. Se pystyy siihen edelleenkin, eikä ansaitse nyt saamiaan syytöksiä. Vai osaavatko kenties asvostelijat tehdä asiat paremmin?

Sukkula itsessään on maailman monimutkaisin tekninen laite. Se on liian monen asian kompromissi ollakseen täydellisen hyvä missään. Sitä ei olisi alun alkaenkaan pitänyt rakentaa. Ohjelmaan käytetyt rahat olisivat (ehkä) tuottaneet enemmän tulosta muulla tavalla käytettynä. Mutta virhe on tehty jo 35 vuotta sitten. Nyt sen kanssa eläminen tulee kalliiksi, mutta hyviä vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole.

Sukkula on opettanut paljon sellaista, jota voidaan käyttää tulevaisuudessa hyväksi, mutta sen aika alkaa olla lopussa. Ilman ISS:n langettamia velvoitteita, NASA voisi luopua sukkulasta heti, ja varmaan tekisikin niin. Se on liian kallis, tehoton ja turvaton kulkuväline niihin tehtäviin mihin sitä tarvitaan. Tulevaisuudessa raskaat kuormat ja miehistöt kuljetetaan erillisillä aluksilla, jotta ne molemmat voidaan optimoida parhaalla mahdollisella tavalla omiin tehtäviinsä soveltuviksi. Sukkulajärjestelmän osia, apuraketteja ja ulkoista polttoainesäiliötä tultaneen käyttämään uusien lentolaitteiden rakenneosina. Sukkulan perintönä voimme siis lähivuosina nähdä miehistönkuljetusaluksen, jonka onnistumisprosentti on 100 %. Toinen raketti voisi olla sellainen, jonka hyötykuorma voi painaa enemmän kuin kokonainen täyteen kuormattu sukkula.

NASA julkaisee suunnitelmansa elokuun 15. päivän jälkeen. Raotamme verhoa näistä aiheista jo huomenna, tai ylihuomenna.

Turistilennot avaruuteen kohta arkipäivää

Brrittiläinen liikemies Sir Richard Branson ja yhdysvaltalainen lentokonenero Burt Rutan ovat perustaneet yhtiön, joka tulee valmistamaan ja myymään avaruusaluksia turistilennätyksiä varten. Burt Rutanin oma yritys Scaled Composites voitti viime vuonna AnsariX palkinnon onnistuttuaan ensimmäisenä yksityisenä yrityksenä lennättämään ihmisen avaruuteen itse valmistamallaan Space Ship One -aluksella. Nyt aluksesta on tarkoitus suunnitella suurempi versio, johon mahtuu useampi matkustaja kerrallaan. Alus pystyy lentämään yli sadan kilometrin korkeuteen, josta se putoaa takaisin alas. Kieroradalle sillä ei pääse. Painottomuutta lennolla pääsee kuitenkin mukavasti kokeilemaan, ja maisemat ovat taatusti hienot. Lentolipun hinnaksi on ilmoitettu 200 000 dollaria. Maksuhaluisia asiakkaita on jo ilmaantunut ainakin sata.

Burt Rutan tunnetaan mm. myös vastikään Maapallon ilman välilaskuja ja -tankkausta kiertäneen lentokoneen suunnittelijana ja rakentajana.

Lisää Space Ship One –aluksesta: http://www.scaled.com/projects/tierone/

Kiinan toinen miehitetty avaruuslento lokakuussa

Vuoden 2003 lokakuussa kiinasta tuli kolmas kansakunta, joka on lähettänyt ihmisen avaruuteen. Kiinan ensimmäinen taikonautti, Yang Liwei, nousi kieroradalle Shenzhou-aluksellaan ja vietti siellä 21 tuntia ennen onnistunutta laskeutumista.

Nyt Kiina suunnittelee tekevänsä toisen miehitetyn avaruuslentonsa tämän vuoden lokakuussa. Miehistönä on kaksi ilmavoimista valittua hävittäjälentäjää, lennon pituus muutama vuorokausi. Kiinan avaruusohjelmaa verhoaa Neuvostoliitostakin tuttu salamyhkäisyys. Tulevaisuuden suunnitelmista ei kerrota juuri mitään. Kiinan miehitetty avaruusohjelma on kuitenkin niin suuri kansallinen ylpeydenaihe, joten siinä on verhoa vähän raotettu ja tulevasta lennosta on kerrottu etukäteen.

Kiina on tehnyt yhteistyötä Venäjän kanssa, ja Shenzhou-alus onkin ilmeisesti, ainakin ulkomuodosta päätellen, pitkälti kopioitu Venäjän Soyuz-aluksesta. Kiinan tulevaisuudensuunnitelmista, kuten sanottu, ei paljon tiedetä. Huhuja liikkuu, omasta avaruusasemasta, tai peräti kuulennoista. Kiinan kansantalous on huikeassa nousussa ja yhteiskuntajärjestelmä sellainen, että rahaa voidaan keskushallinnon päätöksellä ohjata avaruustoimintaan periaatteessa miten paljon tahansa. Resursseja pitäisi siis löytyä, ja jos keskushallinnolta löytyy tahtoa, saatamme lähivuosina nähdä uuden avaruusmahdin syntymisen. Jo tulevalla lennolla saatetaan aluksen kiertorataosa jättää avaruuteen. Siihen voitaisiin seuraavalla lennolla telakoida toinen osa, jossa olisikin sitten jo avaruusaseman alku valmiina. Eipä siis ihme, että amerikkalaiset ovat hätää kärsimässä sukkulansa kanssa. NASA ei ole kahteen ja puoleen vuoteen kyennyt lähettämään ihmistä avaruuteen. Samaan aikaan Venäjä on lennellyt miten tahtoo, ja nyt Kiinakin uhkaa astua USA:n varpaille tässä asiassa.

Pienenä kuriositeettina vielä kerrottakoon, että Yang Liwein lennon jälkeen Kiina joutui myöntämään, että Kiinan muuri ei näykään avaruudesta paljain silmin.

ESA tukee venäjän uutta Kliper-alusta

ESA tulee tukemaan Venäjän suunnittelemaa uutta miehitettyä avaruusalusta, lupasi ESA:n miehitettyjen lentojen, mikrogravitaatio ja tutkimusohjelmien johtaja Daniel Sacotte keskustellessaan Venäjän avaruushallinnon johtajan Anatoly Perminovin kanssa. Kliper -niminen miehitetty alus on suunniteltu korvaamaan jo vanhaksi käynyt, erinomaisen hyvin ja kauan palvelleen Soyuz kapselin. Kliper on uudelleen käytettävä, siivetön alus, joka kykenee kuljettamaan seitsemän hengen miehistön. Sitä tultaisiin käyttämään mm. kansainvälisen avaruusaseman mihehistöjen kuljetukseen.

Vaikka Kliper on siivetön, sen runko on aerodynaamisesti " kantava", joten ilmakehään paluu tapahtuu liitämällä. Alusta pystyy myös jonkin verran ohjaamaan aerodynaamisesti. Vauhdin hidastuessa lentorata jyrkkenee ja maahan Kliper laskeutuu pystysuoraan laskuvarjon hidastamana. Tällä tavalla miehistöön kohdistuvat G-voimat ovat huomattavasti pienempiä kuin kapseli-tyyppisellä aluksella. Kliper laukaistaan avaruuteen kertakäyttöisellä raketilla. Joskus tulevaisuudessa voidaan käyttää myös monikertakäyttöistä rakettia, mutta sellaisia ei ole vielä olemasssa.

Kliper voisi yksinkertaisuudellaan voittaa kaikki avaruussukkulaa vaivaavat ongelmat korkeita käyttökustannuksia myöten. Toisin kuin sukkula , Kliper voidaan varustaa pelastustornilla miehistön turvallisuuden varmistamiseksi nousun aikana. Kliper on puhtaasti miehistönkuljetusalus, rahtia sillä ei kuljeteta.

Ensilento voisi toteutua vuonna 2011.

Lisätietoa:

http://www.russianspaceweb.com/kliper.html

http://www.astronautix.com/craft/kliper.htm 

http://www.novosti-kosmonavtiki.ru/content/photogallery/gallery_032/index.shtml  

http://en.wikipedia.org/wiki/Kliper