Aurinkokunta tänään

Sukkulan laukaisu tänään TV:ssä

Jos sää sallii eikä teknisiä ongelmia ilmene, Discovery-sukkula laukaistaan lennolle STS-121 tänään klo 22:49 Suomen aikaa. Sää Floridassa on vähän parantunut ja estää laukaisun enää 40 % todennäköisyydellä, kun vielä eilisten ennusteiden mukaan todennäköisyys oli 60 %.

Lähtöä ja sen valmistelua voi seurata suorana lähetyksenä NASA-TV:n välityksellä, joka näkyy Pohjois-Amerikassa satelliittijakelussa ja muualla maailmassa internetissä.

Netti-TV –systeemi on erittäin tehokas ja kuva näkyy yleensä hyvin myös kuormitushuippujen, kuten laukaisujen aikana.

Lennon STS-121 TV-ohjelma-aikataulu löytyy osoitteesta http://www.nasa.gov/pdf/151028main_121TVSked.pdf ja itse TV-lähetys osoitteesta http://www.nasa.gov/multimedia/nasatv/

NASA-TV:llä on lähetyksiä joka päivä vuorokauden ympäri, ja sieltä voi löytää muutakin mielenkiintoista ohjelmaa, kuten erilaisia tiedotus- ja lehdistötilaisuuksia, dokumentteja ja opetusohjelmia.

Gallup: Sukkula jakaa mielipiteet tasan

USA Today:n kesäkuun 23.-25. kesäkuuta tekemä gallup kertoo 48 % vastaajista pitävän sukkula-ohjelmaa siihen käytetyn rahan arvoisena. Vastaavasti toisen 48 % mielestä rahat olisi voinut käyttää viisaamminkin. 4 % ei ole mielipidettä asiassa.

Enemmistö amerikkalaisista, 57 %, pitää NASA:n tekemää työtä erinomaisena tai hyvänä. Vastakkaista mieltä on 37 %.

Puolet vastaajista pitäisi NASA:n rahoituksen ennallaan. Kolmasosa vähentäisi rahoitusta, ja 17 % lisäisi sitä.

Jotta suhteellisuudentaju säilyy, palautetaanpa mieliin, että NASA:n budjetti vuonna 2006 on n. $16,5 miljardia, josta sukkulan osuus on $4,5 miljardia. USA:n ”puolustusbudjetti” on n. $400 miljardia! Siis yksi miljardi joka päivä! NASA saa näin ollen vain 4% siitä rahasta mikä puolustusmenoihin käytetään. Sotimiseen verrattuna avaruustoiminta on siis lähestulkoon ilmaista. Jos kaikki sotimiseen ja asevarusteluun suunnatut resurssit ohjattaisiin avaruustoiminnan kehittämiseen, meillä olisi muutamassa vuodessa pysyvästi miehitetty asema Kuussa, ja vuosikymmenen päästä Marsissa.

Gallupin tulokset ovat kokonasuudessaan luettavissa osoitteessa:

http://poll.gallup.com/content/default.aspx?ci=23545&pg=1

NASA myöntää sukkulan ja avaruusaseman virheiksi.

NASA:n johto on myöntänyt avaruussukkulan ja kansainvälisen avaruusaseman virheiksi. Uusi pääjohtaja Michael Griffin on jo entuudestaan tiedetty sukkulan vastustajaksi. Hän on nyt sanonut sen olevan ”rohkea projekti, joka on ollut vain juuri ja juuri mahdollista toteuttaa.” Tämä on helppo ymmärtää kun muistetaan, että sukkulan hyötykuorma on vain n. 1 % koko laukaisumassasta.

Kysyttäessä mielipidettä avaruusasemasta, Griffin vastaa: ”Nykyisenlaista asemaa sen nykyiselle kiertoradalle ei olisi pitänyt rakentaa.” Aseman kiertorata on huomattavan suuressa kulmassa päiväntasaajaan nähden, lähinnä kahdesta syystä: Asemalta on näkyvyys suuremmalle osalle Maapalloa, jolloin Maan tarkkailuun on paremmat mahdollisuudet, ja muut hankkeessa mukana olevat valtiot pääsevät asemalta näkemään oman alueensa. Toiseksi, venäjän rakettien laukaisupaikat sijaitsevat niin pohjoisessa, että loivemmalle radalle ei juuri pääse. Jyrkälle radalle pääseminen kuitenkin vaatii enemmän polttoainetta kuin loivalle radalle. Sukkulan hyötykuorma nykyiselle ISS:n radalle on vain n. 70 % verrattuna loivaan rataan. Tämän takia aseman käyttäminen esim. Kuuhun suuntautuvien lentojen välietappina on kannattamatonta.

NASA on siis myöntänyt, että se lähti väärälle tielle menestyksekkään Apollo-ohjelman jälkeen ja siltä on siitä asti puuttunut selkeä visio tulevasta. Nyt uusien kuulentosuunnitelmien myötä NASA ottaa uuden suunnan, samalla kun yrittää selvitä mahdollisimman vähällä rasituksella menneisyyden taakasta, sukkulasta ja avaruusasemasta.

Sekä sukkulaan että avaruusasemaan kohdistunut asiallinen kritiikki on ollut täysin samalla linjalla koko sukkulanprojektin olemassa olon ajan. Griffinin tulo johtajaksi on kenties parasta mitä NASA:lle on tapahtunut viimeisen 30 vuoden aikana. Griffin tietää mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Lisäksi, hän tietää miten asiat kannattaa toteuttaa. Hän on myös kyllin rohkea sanomaan asiat suoraan, vaikka totuuden kuuleminen ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Virheiden tunnustaminen on kuitenkin kehittymisen edellytys.

Katso myös: http://www.usatoday.com/tech/science/space/2005-09-27-nasa-griffin-interview_x.htm 

Rita uhkaa Houstonia

NASA:n Johnson avaruuskeskus (JSC) Houstonissa Teksasissa on evakuoitu ja suljettu aluetta tulevana viikonloppuna uhkaavan Rita-hurrikaanin takia. Houston toimii astronauttien kotipaikkana sekä miehitettyjen lentojen, ml. avaruusaseman valvontakeskuksena. Avaruusaseman valvonta on nyt siirretty Venäjälle.

JCS on suunniteltu kestämään luokan kolme hurrikaani. Rita on voimakkuudeltaan luokassa viisi. Voimakkaiden tuulien lisäksi Rita voi nostaa massiiviset tulvat, kuten Katrina teki.

NASA julkisti uudet kuulentosuunnitelmat

NASA on tänään julkistanut suunnitelmat kuulentojen aloittamisesta uudelleen. Ensimmäinen laskeutuminen on ajoitettu vuoteen 2018, tai viimeistään vuoteen 2020.

Projekti alkaa pian uusien alusten suunnittelulla. Niissä hyödynnetään parhaat osat ja ratkaisut sekä Apollo-ohjelmasta että sukkulasta. Apollon peruja on kapselityyppinen alus jossa on erillinen komento- ja huoltomoduuli. Kuualus kiinnitetään komentomoduuliin ja yhdistelmä lähetetään kohti kuuta. Apollosta poiketen koko nelihenkinen miehistö siirtyy kuualukseen ja laskeutuu. Pinnalla vietetään viikko, ja paluu tapahtuu samaan tapaan kuin Apollossa; kuualuksen yläosa nousee kiertoradalle, telakoituu siellä odottavaan komentomoduuliin. Edelleen, laskeutuminen noudattaa Apollon tyyliä, huoltomoduuli hylätään ja komentomoduuli laskeutuu lämpökilven ja laskuvarjojen varassa, mutta tällä kertaa kuivalle maalle ilmatyynyjen vaimentaessa pudotusta. Laskeutumisen jälkeen alus kunnostetaan uutta lentoa varten.

Erona Apolloon on kahden raketin käyttäminen. Miehistöalus laukaistaan toisella, ja kuualus sekä Maan kiertoradalta poistumiseen tarvittava rakettivaihe toisella raketilla. Alukset telakoidaan Maan kiertoradalla, josta matka Kuuhun alkaa.

Arvostelijat voivat pitää Apollon matkimista vanhanaikaisena, mutta kuulentojen problematiikka ei ole muuttunut miksikään. Parhaat ratkaisut keksittiin jo Apollo-ohjelman aikana. Ei ole parempia tapoja mennä Kuuhun. Nykytekniikalla se voidaan tehdä turvallisemmin kuin 30 vuotta sitten.

Sukkulasta käytetään apuraketit, polttoainetankki ja päämoottorit. Miehistöaluksen laukaisuun käytetään yhtä sukkulan apurakettia, joka varustetaan toisella vaiheella. Kuualuksen laukaisuun käytetään sukkulan polttoainetankista, viidestä päämoottorista ja kahdesta apuraketista koostuvaa rakettia, jonka hyötykuorma Maan matalalle kiertoradalle on n. 125 tonnia, enemmän kuin täyteen lastattu sukkula painaa.

Tässä konstruktiossa käytetyt sukkulan osat ovat jo koeteltua tekniikkaa, jotka ovat myös osoittautuneet varsin luotettaviksi. Polttoainetankkia vaivanneet eristeen irtoamisetkaan eivät haittaa tässä mitään, koska ne eivät voi vaurioittaa mitään. Sukkulan päämoottorit eivät ole pettäneet koskaan, ja viidestä moottorista joutaa yksi, lennon myöhemmässä vaiheessa toinenkin, pysähtyä vaarantamatta lennon onnistumista. Kiinteää polttoainetta käyttävän apuraketin pettäminen aiheutti Challenger-sukkulan tuhon, mutta tehtyjen korjausten jälkeen yli 170 apurakettia on käytetty ilman häiriöitä. Uusi miehistönkuljetusalus varustetaan pelastustornilla, pienellä raketilla, joka lennättää miehistön turvaan jos ongelmia lennon aikana kuitenkin ilmaantuisi. Uusi alus olisi siten kymmenen kertaa turvallisempi kuin sukkula.

Nyt virallisesti julkaistu konsepti noudattaa siis varsin tarkasti jo 14.8.2005 täällä julkaistuja ennakkotietoja.

Kuulentoja tehtäisiin vähintään kaksi vuodessa. Jos ne laskeutuisivat samalle paikalle, edellisten lentojen Kuuhun jättämiä osia voidaan käyttää pysyvän tukikohdan rakentamiseen. Sen valmistuttua yksi miehistö voisi viettää Kuussa puoli vuotta kerrallaan. Kerättyä kokemusta ja käytettyjä laitteita hyödynnettäisiin myöhemmin miehitetyillä Mars-lennoilla. Luonnollisesti Kuussa tehtäisiin myös kuututkimusta. Kuu on edelleen, läheisyydestään huolimatta, varsin tuntematon paikka.

Ennen miehitettyjä kuulentoja Kuuta tutkittaisiin luotaimilla sopivan laskeutumispaikan löytämiseksi. Kaikki Apollo-alukset laskeutuivat lähelle päiväntasaajaa. Uusi alus kykenee laskeutumaan mihin kohtaa Kuuta tahansa. Napa-alueet ovat erityisen kiinnostavia. Sieltä toivotaan löytyvän vettä, sekä paikkoja, joissa Aurinko paistaa aina. Nämä yhdessä tarjoaisivat ehtymättömät energia- ja rakettipolttoainevarat.

Ohjelma käyttää 104 miljardia dollaria seuraavan viidentoista vuoden aikana, n. 7 miljardia vuodessa. NASA:n budjetti tällä hetkellä on 16,5 miljardia dollaria vuodessa.

Visio on hyvä ja aukoton. Toteutuessaan huikea seikkailu, ihmiskunnan toinen retki Maan ulkopuolelle, ja sellaisena kenties päänavaus matkalle toiselle planeetalle joskus myöhemmin tällä vuosisadalla.

Lisätietoa:

http://www.nasa.gov/externalflash/cev_front/index.html

http://www.spaceref.com/news/viewpr.html?pid=17836 

Katrina siirtää sukkulalentoa kahdella kuukaudella?

New Orleansiin iskenyt hirmumyrsky Katrina vaurioitti kaiken muun ohella sukkuloiden polttoainesäiliöt valmistavaa tehdasta. Tehtaan vauriot eivät ilmeisesti ole kovin pahoja, rikkoutuneita kattoja, vesivahinkoja jne. Tehtaalla olevat valmiin säiliöt ovat säilyneet ehjinä.

Koska alueen asukkaat ovat evakossa, monien tehtaan työntekijöiden talot ja asunnot ovat tuhoutuneet, alueella ei ole liikenneyhteyksiä, sähköjä eikä tietoliikennettä, tehtaan korjaaminen ja käynnistäminen antaa odottaa itseään. NASA joutunee siirtämään maaliskuulle 2006 suunnitellun seuraavan sukkulalentonsa kahdella kuukaudella eteenpäin, toukokuun laukaisuikkunaan.

Otsonikato pysähtynyt, kasvihuoneilmiö etenee

Viimeisimpien tutkimusten mukaan Maapallon otsonikerroksen tuhoutuminen on pysähtynyt. Kloori- ja bromiyhdisteiden todettiin 70-luvulla tuhoavan yläilmakehän otsonikerosta, jonka Auringon ultravioletti-säteilyltä suojaava vaikutus on elintärkeä Maapallon elämälle. Pahimmat tuhoajat, kloorifluoratut hiilivedyt, ns. CFC-yhdisteet, olivat aiemmin yleisesti käytettyjä aineita mm. kylmälaitteissa, muovien vaahdotuksessa, aerosolien ponnekaasuina ja puhdistusaineina. Bromia sisältäviä kaasuja käytettiin haloni-sammutusjärjestelmissä. 1987 solmittiin CFC-yhdisteiden ja halonien käytön kieltävä Montrealin sopimus, jonka on sittemmin ratifioinut yli 180 maata. Korvaavia aineita on löytynyt niin hyvin, ettei tavallinen kuluttaja huomaa mitään eroa, paitsi että McDonaldsin hampurilaiset on nykyään pakattu kartonkiin entisen CFC-llä vaahdotetun muovin sijaan.

Vaikka otsonikerroksen oheneminen on pysähtynyt ja jopa elpyminen on jossain määrin alkanut, otsonin määrä on edelleen napa-alueilla 40 % ja päiväntasaajan seuduillakin 10 % alle normaalin. Kestänee kymmeniä vuosia ennen kuin otsonin määrä on palautunut 70-luvun tasolle.

Kloori toimii katalyyttinä, joka rikkoo otsonimolekyylejä. Otsoni on kolmeatominen happi, jolta kloori kaappaa yhden atomin, lopputuloksena tavallisia kaksiatomisia happimolekyylejä. Kloori itse ei kulu reaktiossa. Kestää vuosia ennen kuin kloori tavalla tai toisella poistuu kierrosta. Puhdas kloori on ilmaa painavampi kaasu, joka ei pääse yläilmakehään. CFC-yhdisteet ovat riittävän keveitä noustakseen otsonikerrokseen. UV-säteily rikkoo FCF-yhdisteen, jolloin klooriatomit pääsevät rikkomaan otsoni-molekyylejä.

CFC-yhdisteiden käytön lopettaminen on erinomainen esimerkki siitä, miten kansainväliset sopimukset ja yhteistyö parhaimmillaan toimii.

Seuraava ilmakehää koskeva ongelma on kasvihuoneilmiön voimistuminen, joka kipeästi vaatii kansainvälisiä toimia. Ongelma on monin verroin vaikeampi torjua kuin otsonikato. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on kolminkertaistunut teollistumisen alkamisen jälkeen. Pääsyynä tähän on fossiilisten polttoaineiden käyttö energiantuotannossa. Muita syitä ovat sademetsien ja muun kasvillisuuden tuhoaminen ja meren planktonin tuhoutuminen. Hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä voimistaa kasvihuoneilmiötä. Ilmakehä pidättää sisällään enemmän Auringon lämpöä kuin aikaisemmin, josta seuraa ilmaston lämpenemistä. Selviä merkkejä tästä ovat jäätiköiden sulaminen, sekä vastikään havaittu Siperian ikiroudan sulaminen. Ikiroudassa oleva maa pitää sisällään suuret määrät metaania, jota sulamisen myötä vapautuu ilmakehään. Metaani on hiilidioksidia monin verroin voimakkaampi kasvihuonekaasu. Kasvihuonekaasupäästöt vaikuttavat välillisesti myös otsonikerrokseen.

Ilmaston lämpeneminen ja jäätiköiden sulaminen yhdessä voivat pysäyttää Golf-virran, josta myös on joidenkin tutkimusten mukaan merkkejä havaittavissa. Golf-virta kuljettaa lämpöä Karibian meren alueelta Euroopan pohjoisosiin. Golf-virran pysähtymisen seurauksena mm. Suomen keskilämpötila putoaisi useita asteita ja sademäärät lisääntyisivät. Vastaavasti eteläisten alueiden lämpötila nousisi. Valtameren pinta nousisi.

Säätieteilijät ympäri maailmaa ovat yhtä mieltä siitä, että ilmasto on lämpenemässä nopeammin kuin koskaan aikaisemmin Maapallon historiassa. Katrinan kaltaisten hirmumyrskyjen määrän ennustetaan lisääntyvän. Samoin Eurooppaa viime aikoina piinanneet helteet, tulvat, ja edellisten talvien kaltaiset lumimyräkät tulevat lisääntymään. Kaiken kaikkiaan, koska ilmakehän sisältämä energiamäärä lisääntyy, sääilmiöt muuttuvat rajummiksi.

Pohjois-Atlantin myrskyjen tuhovoima on kaksinkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana, samalla kun meren pintaveden lämpötila on noussut puoli astetta. Meneillään olevan myrskykauden aikana, kesä-joulukuussa, alueella ennustetaan syntyvän 22 myrskyä, joka on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja yli kaksi kertaa enemmän kuin alueella keskimäärin. Alueen myrskyjä on tilastoitu vuodesta 1851. Vaikka teoriat tukevat olettamusta, että ilmaston lämpeneminen on tähän syynä, varmaa todistetta ei ole.

Bush ilmoitti Kioton sopimuksesta, ettei hän aio ratifioida sopimuksia, jotka aiheuttavat USA:lle taloudellista haittaa. Piittaamattomuus on kertakaikkisen lyhytnäköistä, koska ilmaston lämpeneminen aiheuttaa taatusti enemmän taloudellista haittaa kuin mikään muu kuviteltavissa oleva ongelma. Liittovaltion hallituksesta riippumatta, monet USA:n osavaltiot ovat sopineet keskenään kasvihuonepäästöjen rajoittamisesta.

Toinen ongelma-alue on Kiina, jonka taloudellinen kasvu (= kasvihuonekaasupäästöjen lisääntyminen) on todella voimakasta.

Vaikka ydinvoima elää uutta nousukautta, ei fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymiselle näy loppua. CO2 päästöttömät polttotekniikat ovat vasta kehitysasteella. Fuusiovoimala on vielä kymmenien vuosien päässä, ja niin kauan kun Euroopassa käytetään maatalouden tukemiseen enemmän rahaa kuin fuusioreaktorin kehittämiseen, ei ongelmaan ilmeisesti vielä osata suhtautua riittävällä vakavuudella.

Avaruustekniikalla on tarjottavana paljon tämän asian hyväksi. Maapallon tilaa pystytään tarkkailemaan parhaiten satelliiteista. Supertietokoneilla voidaan ilmakehää mallintaa, koneiden tehojen kasvaessa yhä tarkemmin. Ainakin teoriassa, Auringon ja Maan väliin voidaan sijoittaa varjostin, joka vähentää Auringosta Maahan kohdistuvaa säteilyä hilliten ilmaston lämpenemistä. Tarvittavaa tekniikkaa ei vielä ole, mutta avaruustekniikan kehittyminen voi jonakin päivänä tehdä asian mahdolliseksi.

Hirmumyrsky Katrina uhkaa sukkuloiden polttoainesäiliötehdasta

Lähellä New Orleansia sijaitseva sukkuloiden polttoainesäiliöt valmistava tehdas on vaarassa kärsiä vaurioita hirmumyrsky Katrinan alla. Tehdas voi tuhoutua suoran myrskytuulen vaikutuksesta, tai joutua tulvaveden runtelemaksi. Tehtaalla on parhaillaan seitsemän valmista säiliötä, sekä materiaalit ja esivalmisteet kahdeksaa tai kymmentä säiliötä varten. Kennedyn avaruuskeskuksessa on kaksi valmista säiliötä, mutta jos tehdas kärsii vaurioita, on sillä väistämättä vaikutuksia avaruussukkulan lentoaikatauluihin.

NASA:n tulevaisuuden suunnitelmat pitävät sisällään sukkulan osien, käytännössä apurakettien ja polttoainesäiliöiden käyttämisen Kuu- ja mahdollisesti Mars-lentojen kantoraketeissa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Ratkaisuun päädyttiin sen edullisuuden vuoksi; osat ovat käytössä hyviksi havaittuja ja niiden tuotanto on jo käynnissä. Jos nyt polttoainesäiliötehdas kärsii vakavia vaurioita, joutuu koko suunnitelma uudelleen tarkastelevaksi. Onko ratkaisu edullisin vielä sittenkin, jos tehdas joudutaan rakentamaan uudestaan?

Bushille USA:n historian voimakkain hirmumyrsky toivottavasti antaa ajattelemisen aihetta; olisiko Kioton sopimus sittenkin pitänyt hyväksyä.

Mitä sukkulan jälkeen?

NASA:n miehitetyn avaruusohjelman tulevaisuuden näkymät alkavat hahmottua. Sukkulan jatkuvat ongelmat lisäävät entisestään paineita kehittää kokonaan uudet lentolaitteet. Presidentti Bush on määrännyt sukkulat poistettavaksi käytöstä 2010 mennessä, ja uuden aluksen rakennettavaksi vuoteen 2015 mennessä. Väliin jäisi viisi vuotta, jonka aikana USA olisi kykenemätön lähettämään astronautteja avaruuteen. Tätä ei NASA:n uusi johtaja Michael Griffin halua, joten hän on päättänyt, että uusi alus CEV:n (Crew Exploration Vehicle) pitää saada lentokuntoon paljon ennen Bushin antamaa takarajaa. Toisin kuin edeltäjänsä, useamman tohtorin paperit omaava Griffin on myös rakettitekniikan asiantuntija, joten tässä suhteessa tulevaisuus näyttää valoisalta. Griffin tietää, mikä on oleellista, ja jättää muut puuhastelut sikseen. NASA on menneinä vuosina puuhastellut useammankin projektin kanssa, joiden on ollut tarkoitus korvata sukkula. Kaikki on kuitenkin keskeytetty, ja juuri vähän ennen kuin kehittelytyö on alkanut tuottaa tulosta. Tai ennen prototyypin valmistumista. Taikka sitten suunnitelmat ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Rahaa on palanut useita miljardeja.

Uuden aluksen tulee olla edeltäjäänsä sukkulaa turvallisempi. Miehistön menetykseen johtavan onnettomuuden todennäköisyydeksi sallitaan 1/1000 tai 1/10000 kun se sukkulalla on 2/100. CEV sijoitetaan raketin kärkeen, jossa se on mahdollisimman kaukana moottoreista ja polttoainetankeista, eivätkä mitkään raketista irtoavat osat osu siihen. Pelastustorni on itsestään selvyys, eli lennon keskeytys vikatilanteessa tulee mahdolliseksi.

Raskaita kuormia varten rakennetaan kokonaan erillinen raketti. Miehistö ja raskaat kuormat tullaan siis laukaisemaan erikseen. Miehistö pienellä ja mahdollisimman turvallisella raketilla, raakaa voimaa tarvitsevat raskaat hyötykuormat miehittämättömällä raketilla. Siinä ei tarvita pelastautumisjärjestelmiä eikä tarvitse tähdätä ihan yhtä hyvään luotettavuuteenkaan. Näin esimerkiksi Kuulennolla tarvittava kalusto voidaan laukaista ensin avaruuteen, sen perään CEV joka sitten telakoidaan kiertoradalla odottavaan Kuualukseen.

Griffin, kuten sanottu, tietää mitä tahtoo, ja miten se kannattaa toteuttaa. Hän on jo keväällä ilmoittanut, että ”voimakasta rakettia en tarvitse, sellainen minulla jo on”. Tämän jälkeen on tehty paljon esisuunnittelutyötä, ja järkevimmäksi vaihtoehdoksi on osoittautumassa sukkulan laukaisujärjestelmän mahdollisimman laajamittainen hyödyntäminen. Tietenkin, koska nämä osat ovat jo valmiita. Tarvitaan toki isompia ja pienempiä muutoksia, mutta kaikki sukkulan laukaisujärjestelmän osien käsittelyyn ja käyttämiseen tarvittava kalusto ja osaaminen NASA:lla on jo valmiina. Osat ovat jo tuotannossa, ei tarvitse suunnitella tehtaita eikä tehdä sopimuksia, kaikki on jo valmiina.

Sukkulan laukaisujärjestelmä on osoittautunut erittäin luotettavaksi, se on pettänyt vain yhden kerran, (Challenger, 1986) joten laukaisujen onnistumisprosentiksi tulee yli 99 %. Luku päihittää jopa venäläisen Sojuzin. Sukkulan ongelmat ovat ihan muualla, haavoittuvuudessa ja korkeissa kustannuksissa. Koska siinä ei ole pelastautumisjärjestelmää, käytönnässä kaikki onnettomuudet johtavat automattisesti myöt miehistön menetykseen.

Lähtökohta on siis hyvä. Ei ehkä kaikkein edullisin käyttää, mutta silti edullisin lähtökohta uuden järjestelmän pohjaksi.

CEV tulee ilmeisesti olemaan perinteinen Apollon tyyppinen kapseli. Tämä tekniikka on hyvin hallittua, yksinkertaista ja luotettavaa. Venäläinen Sojuz ja sen edeltäjät eivät ole kohdanneet miehistön menetykseen johtanutta onnettomuutta sitten 70-luvun alkuvuosien. CEV voidaan varustaa 3 – 6 hengen miehistölle. Sen laukaisemiseen käytettäisiin yhtä sukkulan apurakettia, joka varustettaisiin toisella vaiheella. Apuraketit ovat osoittautuneet, alun epäilyistä huolimatta, erittäin luotettaviksi. Yli 200 käytetystä raketista vai yksi on pettänyt (Challenger). Sen päälle toinen, nestemäistä vetyä ja happea käyttävä rakettivaihe, niin CEV:n kantoraketti on valmis. Arvioitu muutoskustannus 5 miljardia dollaria.

Raskaiden kuormien laukaisuun on myös varsin yksinkertainen ratkaisu; sukkulan laukaisujärjestelmä sellaisenaan, mutta sukkulan paikalle asennetaan lastimoduuli. Sukkulan kalliit moottorit korvataan halvemmilla kertakäyttöversioilla, tai kokonaan toisen tyyppisillä. Esimerkiksi kaksi kappaletta RS-68 -moottoreita riittää. Tällä rakennelmalla avaruuteen saadaan lähemmäs sata tonnia hyötykuormaa, kun sukkulalla vastaava luku on vai n. 20. Lähes sata tonnia painavaa sukkulaa kun ei voida laskea hyötykuormaksi, koska se tuodaan lennon päätteeksi takaisin alas. Uusi konstruktio hyödyntää järjestelmän koko kapasiteetin. Lastimoduulissa ei ole lämpösuojatiiliä, joten tankista irtoilevat eristeetkään eivät ole juuri haitaksi. Tämä muskeliraketti lentää ilman miehistöä, mahdolliset fataalituhot eivät vaaranna ihmishenkiä.

Se on vielä epäselvää, sijoitetaanko hyötykuorma sukkulan paikalle polttoainetankin kylkeen vai tankin päälle. Molemmissa ratkaisuissa on etunsa. Kylkeen sijoitettuna tankki ei vaadi yhtään mitään muutoksia ja nykyiset lähtöalustan rakenteet voidaan nekin käyttää lähes sellaisinaan. Kylkeen sijoitettu rakenne ei salli raketin käyttämistä miehitettynä. Päälle sijoittaminen vaatii suuria muutoksia sekä polttoainetankkiin että lähtöalustan rakenteisiin, mutta mahdollistaisi käytön myös miehitettynä. Apurakettien määrän voisi tässä rakenteessa lisätä kahdesta kolmeen, tai neljään, jolloin hyötykuorman määrää voisi entisestään lisätä, jopa 200 tonniin. Kylkeen sijoitettu rakenne näyttää tällä hetkellä järkevämmältä, mutta asia varmistunee aivan lähitulevaisuudessa. Tämänkin konstruktion muutoskustannus on arviolta 5 miljardia dollaria. Saattaa käydä niinkin, että sukkulasta luovutaan jo ennen vuoden 2010 takarajaa, ja kansainvälinen avaruusasema rakennetaan valmiiksi näitä sukkulasta muokattuja super-raketteja käyttäen. Avaruusaseman rakentamiseenhan ei sukkulaa tarvita.

CEV:n rakentaminen on myös arvioitu maksavan 5 miljardia, joten koko lysti maksaisi 15 miljardia, miljardin vähemmän kuin NASA:n yhden vuoden budjetti. CEV:n toteuttaminen viidessä tai kuudessa vuodessa tuntuu siis varsin kohtuulliselta. Jos muskeliraketti tehtäisiin heti CEV:n jälkeen, ei paluu Kuuhun vuoteen 2018 mennessä ole ollenkaan kohtuuton tavoite.

Sukkuloista luopumisen myötä NASA menettää lähes täysin mahdollisuuden tuoda tavaraa avaruudesta alas. Avaruusaseman kunnossapito on osittain suunniteltu sen varaan, että vioittuneet laitteet tuodaan Maahan korjattavaksi ja toimitetaan takaisin asemalle. Sukkula on ainoa lentolaite, jolla isoja kuormia voi tuoda alas. Tältä osin avaruusaseman kunnossapitostrategia on suunniteltava uudestaan. Muuten avaruudessa ei toistaiseksi ole mitään Maahan tuomisen arvoista. Esimerkiksi satelliitin korvaaminen uudella on halvempi vaihtoehto kuin sen palauttaminen Maahan korjattavaksi, eikä mikään teollinen tuotanto avaruudessa ole vielä näköpiirissä.

NASA on koonnut näistä kaavailuista yhteenvedon, joka on samalla jonkinasteinen periaatepäätös. Se on tarkoitus julkaista ensi viikolla.

Aiheesta lisää:

http://www.newscientistspace.com/article/dn7797

http://www.safesimplesoon.com/default.htm

http://www.spaceref.com/news/viewnews.html?id=1040 

http://www.spaceref.com/news/viewnews.html?id=1052

http://www.spaceref.com/news/viewnews.html?id=1055

http://www.spaceref.com/news/viewnews.html?id=1056

http://www.spaceref.com/news/viewnews.html?id=1057

http://commerce.senate.gov/hearings/testimony.cfm?id=1175&wit_id=3362

Syyttä haukuttu NASA

”Sukkulan lämpösuoja vaurioitunut”. ”Nasa epäonnistunut sukkulan turvallisuuden parantamisessa, miljardi dollaria kankkulan kaivoon”. ”Miehitettyjen avaruuslentojen tulevaisuus vaakalaudalla”. ”Astronauttien tehtävät siirrettävä roboteille”.

Tässä muutamia otsikoita maailman tiedotusvälineistä eilen päättyneen onnistuneen sukkulalennon tiimoilta.

Jälleen kerran, asiaan perehtymättömät tahot johtavat suurta yleisöä harhaan uutisoimalla totuuksina täysin paikkansa pitämättömiä asioita. Discoveryn lento STS-114 oli kaikkein turvallisin sukkulalento koko sen 25-vuotisen historiansa aikana. Lämpösuoja kärsi vähemmän vaurioita kuin aikaisemmilla lennoilla. Discoveryssä oli koko lennon aikana vähemmän häiriöitä kuin tavallisesti. Kaiken kaikkiaan, lento tuotti enemmän dataa insinööreille ja suunnittelijoille kuin mikään aikaisempi lento.

Missä on tiedotusvälineiden vastuu? Ilmeisesti sitä ei ole olemassa. Näyttävien lööppien keksiminen aivan omasta päästä näyttää olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Ihmiskunta on tähän mennessä tehnyt vain n. 250 miehitettyä avaruuslentoa, USA n. 150 ja Venäjä n. 100. Avaruuslennot ylipäätään, ovat aivan mahdollisuuksien rajoilla. Ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän koelentoja. Koko tapahtumaketju on äärimmäisen häiriöherkkä, ja pienikin häiriö voi johtaa täystuhoon. NASA:aa tai ketään muutakaan on aivan turha syyttää kyvyttömyydestä ratkaista kaikkia asiaan liittyviä ongelmia. NASA on kuitenkin lennättänyt yli 700 ihmistä avaruuteen, joista 12 Kuuhun asti. Se pystyy siihen edelleenkin, eikä ansaitse nyt saamiaan syytöksiä. Vai osaavatko kenties asvostelijat tehdä asiat paremmin?

Sukkula itsessään on maailman monimutkaisin tekninen laite. Se on liian monen asian kompromissi ollakseen täydellisen hyvä missään. Sitä ei olisi alun alkaenkaan pitänyt rakentaa. Ohjelmaan käytetyt rahat olisivat (ehkä) tuottaneet enemmän tulosta muulla tavalla käytettynä. Mutta virhe on tehty jo 35 vuotta sitten. Nyt sen kanssa eläminen tulee kalliiksi, mutta hyviä vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole.

Sukkula on opettanut paljon sellaista, jota voidaan käyttää tulevaisuudessa hyväksi, mutta sen aika alkaa olla lopussa. Ilman ISS:n langettamia velvoitteita, NASA voisi luopua sukkulasta heti, ja varmaan tekisikin niin. Se on liian kallis, tehoton ja turvaton kulkuväline niihin tehtäviin mihin sitä tarvitaan. Tulevaisuudessa raskaat kuormat ja miehistöt kuljetetaan erillisillä aluksilla, jotta ne molemmat voidaan optimoida parhaalla mahdollisella tavalla omiin tehtäviinsä soveltuviksi. Sukkulajärjestelmän osia, apuraketteja ja ulkoista polttoainesäiliötä tultaneen käyttämään uusien lentolaitteiden rakenneosina. Sukkulan perintönä voimme siis lähivuosina nähdä miehistönkuljetusaluksen, jonka onnistumisprosentti on 100 %. Toinen raketti voisi olla sellainen, jonka hyötykuorma voi painaa enemmän kuin kokonainen täyteen kuormattu sukkula.

NASA julkaisee suunnitelmansa elokuun 15. päivän jälkeen. Raotamme verhoa näistä aiheista jo huomenna, tai ylihuomenna.

MRO:n laukaisua siirretty vuorokaudella

Mars Reconnaissance Orbiter:in laukaisua on siirretty, uusi aika on nyt 11.8 klo 14:50 - 16:35 Suomen aikaa. Syynä viivästymiseen on laitevalmistajan havaitsema häiriö samanlaisessa gyroskoopissa, jollainen on myös MRO:n kantoraketin, Atlas 5:n ohjausjärjestelmässä. Atlas 5:n gyrot tarkastetaan ennen lähtöluvan antamista.

Aiheesta lisää:

http://marsprogram.jpl.nasa.gov/mro/ http://marsprogram.jpl.nasa.gov/mro/ 

http://www.nasa.gov/mission_pages/MRO/main/index.html 

http://www.ponttokamera.net/aurinkokunta_tanaan/archives/cat_mars.html 

Laukaisuvuorossa: Mars Reconnaissance Orbiter

NASA:n seuraava Mars-luotain Mars Reconnaissance Orbiter (MRO) odottaa ylihuomenna, 10. elokuuta tapahtuvaa laukaisua Atlas 5 –raketin kärjessä. MRO on ainoa tämänkertaista laukaisuikkunaa hyödyntävä luotain, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Marsiin voidaan lähettää luotain osapuilleen kahden vuoden välein, kun Maa ja Mars ovat lähimpänä toisiaan. Viimekertaista ikkunaa kaksi vuotta sitten hyödynsi kaikkiaan kolme luotainta, MER-1, MER-2 ja Mars Express.

MRO on monessa suhteessa yksi tehokkaimmista planeettaluotaimista. Siinä on kolme erilaista kameraa, joista tarkin (HiRISE - High Resolution Imaging Science Experiment) pystyy erottamaan jopa puolen metrin kokoisia yksityiskohtia Marsin pinnalta. Näin ollen esimerkiksi kaikki Marsiin laskeutuneet luotaimet pitäisi olla helposti havaittavissa. Toinen kamera (CTX - Context Imager)on laajakulmaisempi yleis-kamera. Kolmas (MARCI - Mars Color Imager) on suunniteltu erityisesti Marsin sääilmiöiden kuvaamiseen. Seurannan kohteita ovat mm. pilvet, hiekkamyrskyt ja napajäätiköt.

Spektrometri (CRISM - Compact Reconnaissance Imaging Spectrometers for Mars) kuuluu luonnollisena osana melkein minkä tahansa luotaimen varustukseen. Spektrometrillä pystyttään määrittämään Marsin pinnan alkuainekoostumus. Jokainen alkuaine jättää heijastamansa valon spektriin oman ”sormenjälkensä” joka voidaan spektrometrillä havaita.

Sääluotaimella (MCS - Mars Climate Sounder) saadaan tarkka kuva Marsin ilmakehän lämpötilasta, kosteudesta ja pölypitoisuudesta.

Pinnan alla piilossa olevaa vettä ja jäätä etsitään tutkalla (SHARAD - Shallow Subsurface Radar), joka toimii samaan tapaan pitkillä radioaalloilla kuin Mars Express –luotaimen MARSIS-tutka. SHARAD kykenee näkemään kilometrin Marsin pinnan alle.

Tieteellisten tutkimuslaitteiden lisäksi luotaimessa on laitteisto, jonka avulla se pystyy välittämään nykyisten ja tulevien Mars-luotaimien tietoja Maahan ja Maasta luotaimiin. Kokeilussa on erityinen navigointikamera, jollaisella tulevien luotaimen navigointitarkkuutta toivotaan parannettavan. Testattavana on myös aiempaa lyhytaaltoisempi radiolähetin, jolla välitettävä tietomäärä voidaan moninkertaistaa.

Suuri määrä tehokkaita mittalaitteita tuottaa suuren määrän tietoa. MRO:n antennipeili on silmiinpistävän iso, kolmen metrin kokoinen. Sen avulla MRO tulee lähettämään Maahan enemmän dataa kuin kaikki aikaisemmat planeettaluotaimet yhteensä! Valtava tietomäärä selittyy mm. suurella määrällä tarkkoja kuvia, ja jatkuvalla ilmakehän sääilmiöiden mittaamisella. Kaiken tietomäärän lähettämiseksi Maahan alukseen oli pakko asentaa suuri antenni. Tietoliikenteen kasvua aiempiin luotainlentoihin nähden on verrattu modeemiyhteyden vaihtamiseen laajakaistaksi.

Luotain painaa kaksi tonnia, josta puolet on polttoainetta. Sitä tarvitaan jarruttamiseen planeettojen väliseltä lennolta Marsin kiertoradalle. Loppujarrutus tehdään ilmajarrutuksella, eli luotain ohjataan hallitusti Marsin ilmakehän yläosaan, jolloin ilman kitka hidastaa vauhtia. Koko ilmajarrutusvaihe kestää puolisen vuotta, saman verran kuin lento Maasta Marsiin. Tutkimukset aloitetaan vasta ilmajarrutuksen päätyttyä ja luotaimen saavutettua lopullisen radan, 255/320 km pinnasta. Kestää siis yli vuoden ennen kuin MRO:lta on lupa odottaa ensimmäisiä tuloksia.

Painava luotain tarvitsee tehokkaan raketin. MRO käyttää Atlas 5 rakettia ja Centaur ylintä vaihetta. Yhdistelmä painaa lähdössä 333 tonnia. Mielenkiintoinen yksityiskohta jälleen; ensimmäisen vaiheen päämoottori on Venäjällä suunniteltu ja valmistettu

Päämoottori on keroseenia ja nestemäistä happea polttava venäläisvalmisteinen RD-180. Moottori on huomattavasti halvempi, ja vähintään yhtä hyvä kuin amerikkalaiset vastaavat moottorit (sikäli kun niitä edes on). Se kehittää vähän yli neljän sadan tonnin työntövoiman, lähes kaksi kertaa enemmän kuin paljon mainostettu sukkulan päämoottori, SSME. Lokheed Martin -yhtiö on rakentanut sekä MRO-luotaimen että sitä kuljettavan Atlas 5 raketin. MRO on ensimmäinen Atlaksen planeettojen välinen lento kolmeen kymmeneen vuoteen.

Aiheesta lisää: http://marsprogram.jpl.nasa.gov/mro/

STS-114 ja lupa laskeutua

Tarvikkeista tyhjennetty ja jätteillä täytetty Rafaello-logistiikkamoduuli on siirretty ISS:n telakointiportista takaisin Discoveryn lastiruumaan. Lennon tehtävät alkavat olla valmiita. Tältä osin lento on sujunut erinomaisesti. Kaikki suunnitellut työt ja vähän enemmänkin saatiin onnistuneesti tehtyä. Discovery ja sen laitteet ovat toimineet erinomaisesti.

Ulkorungon lämpösuojassa oli kolhuja vain kuudesosa keskimäärin havaitusta määrästä. Aikaisemmin viat on tutkittu vasta maahan paluun jälkeen, nyt ensimmäistä kertaa kiertoradalla. Kaksi vikaa korjattiin, viimeinen, repsottava eristetyyny jätettiin korjaamatta. Se todettiin tuulitunnelitesteissä turvalliseksi. Irtoamisen mahdollisuus on luokkaa 1,5 %, ja irronneenakin sen mahdollisuus aiheuttaa vaurioita sukkulan peräosaan ovat pienet. Näin ollen sukkula on lämpösuojan osalta valmis laskeutumaan. Discovery irrotetaan ISS:stä huomenna lauantaina klo 10:22 Suomen aikaa. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, aluksen pyörät koskettavat Floridassa sijaitsevan viiden kilometrin mittaista kiitorataa Maanantaina klo 11:46 Suomen aikaa.

Aiheesta lisää: http://www.nasa.gov/externalflash/rtf_front/index.html

Alla olevasta linkistä avautuu satelliittikuva Kennedyn avaruuskeskuksesta. Sukkulan kiitorata vasemmalla, oikealla meren rannalla laukaisualustat. Näiden välissä sukkuloiden kokoonpanohalli, VAB. Samaa rakennusta ja lähtöalustoja käytettiin jo Apollo lentojen valmisteluun. Kiitorata on rakennettu pelkästään sukkuloita varten. Vierittämällä karttaa alas oikealle, löytyy lisää laukaisualustoja.

http://maps.google.com/maps?ll=28.608336,-80.663338&spn=0.193564,0.205153&t=k&hl=en  

Sukkula – susi jo syntyessään

Otsikko on vapaa käännös NASA:n uuden pääjohtajan Michael Griffinin sanoista: ”The shuttle is inherently flawed.” Korrektimpi suomennos olisi ehkä, ”sukkula on luonnostaan viallinen”. Yhtä kaikki, Columbian onnettomuuden jälkeen NASA on nyt pääjohtajansa suulla sanonut sen, minkä kaikki ovat jo tienneet. Sukkulasta ei tule turvallista ja luotettavaa avaruuslentolaitetta vaikka siihen tehtäisiin mitä tahansa parannuksia. Se peruskonstruktio tekee siitä vaarallisen. Siinä ei ole minkäänlaista pelastautumisjärjestelmää. Kaikki muut miehitetyt avaruusalukset on aina varustettu pelastustornilla, jolla miehistö voidaan lennättää turvaan, vaikka raketti räjähtäisi heti laukaisualustalla. Sukkulan miehistöllä ei ole mitään tehtävissä, jos joku menee nousun aikana pahasti vikaan. Sukkula tuhoutuu, ja miehistö sen mukana. Lennonjohtajatkaan eivät voi tehdä muuta kuin katsoa vierestä mitä tuleman pitää. Challengerin kaltainen onnettomuus perinteisellä raketilla olisi ollut vaaraton, yksi napin painallus, niin miehistöosa olisi irronnut palavasta raketista, ja pelastustorni olisi singonnut aluksen ja astronautit turvallisen matkan päähän tulipallosta. Laskuvarjo olisi hoitanut loput. Sukkulassa tämä ei ole mahdollista. Raketissa miehistö istuu kärjessä, sukkulan astronautit istuvat polttoainesäiliön kyljessä, kaikkein vaarallisimmassa paikassa josta pakoa ei ole. Täyden säiliön räjähdysvoima vastaa pientä ydinlatausta. Kenelle tulisi mieleen matkustaa avaruuteen, tai yhtään mihinkään, viritetty atomipommi kainalossa?

Idea uudelleen käytettävästä avaruusaluksesta on loistava! Pois kertakäyttöiset, kalliit raketit, tilalle alus, joka voi lentää yhä uudestaan, ja uudestaan. Lentojen välillä pyyhitään pahimmat pölyt pois, laitetaan alle uusi säiliö, kunnostetut, uudelleen ladatut apuraketit ja lähdetään taas. Mutta - toinen kompastuskivi on ollut, ironista kyllä, juuri uudelleenkäytettävyys. Sukkulat käyvät lentojen välillä läpi massiivisen huolto- ja korjausoperaation. Myös operaation hinta on massiivinen. Yhden lennon hinta liikkuu, laskentatavasta ja lennon tehtävästä riippuen, 250 miljoonan ja yhden miljardin dollarin välillä. Uudelleenkäytettävyyden edellyttämät korjaus- ja huoltotyöt maksavat enemmän kuin saman kokoluokan kertakäyttöinen raketti. USA:n puolustusministeriö ymmärsi vetäytyä sukkulasta jo heti Challengerin onnettomuuden jälkeen, mutta NASA on sinnikkäästi pitänyt siitä kiinni näihin päiviin asti, kustannuksista tai turvallisuudesta piittaamatta.

Sukkulan siis piti olla halpa käyttää, yhden lennon hinnaksi arvioitiin vain 10-40 miljoonaa dollaria. Sen piti lentää muutaman viikon välein ja siirtää avaruuslennot kokonaan uuteen aikakauteen. Toisin kävi. Sukkulasta tuli kaikkien aikojen kallein, ja lentäjilleen turvattomin alus. Projektin arvostelijoita toki oli jo alussa, kun sukkulaa ruvettiin suunnittelemaan, mutta NASA eteni järkähtämättömästi kohti tavoitettaan. 70-luvun alussa tehty päätös on tänään, yli 30 vuotta myöhemmin johtanut tilanteeseen, että samalla kun venäjä lennättää omia kosmonauttejaan miten tahtoo, ja kiinakin on liittymässä joukkoon, USA ei ole voinut kahteen ja puoleen vuoteen tehdä muuta kuin katsella vierestä. Kansainvälinen avaruusasema on koko tämän ajan ollut venäläisten huolto- ja miehistönkuljetusalusten varassa. Niillä ovat amerikkalaisetkin joutuneet lentämään asemalle, kun oma kalusto on ollut lentokiellossa. On siinä amerikkalaisten itsetunnolla ja ylpeydellä ollut kestämistä.

Avaruusaseman rakentaminen on samasta syytä ollut jumissa. Aseman rakentamiseen ei sukkuloita tarvita, siitä ovat osoituksena Neuvostoliiton rakentamat Saljut ja Mir –asemat. Mutta kansainvälinen avaruusasema ISS:n osat on suunniteltu kuljetettavaksi ja koottavaksi sukkulan avulla. Niinpä ISS:ää ei voida rakentaa tehtyjen suunnitelmien mukaisesti ilman sukkulaa. Osia jotka on jo rakennettu, ei saada avaruuteen muulla kuin sukkulalla, ei ilman kalliita muutossuunnitelmia ja -töitä. USA on sitoutunut ISS:n rakentamiseen useiden muiden maiden kanssa, joten NASA:lla ei ole kasvojaan menettämättä muuta vaihtoehtoa kuin lennättää sukkulaansa vielä muutama vuosi eteenpäin, ja toivoa, että enempiä onnettomuuksia ei tapahdu. Ettei NASA = "Need Another Seven Astronauts" kirjaimellisesti toteudu vielä kolmannenkin kerran.

Amerikkalaiset kannattavat avaruuslentoja

Äskettäisen gallup-kyselyn perusteella selvä enemmistö amerikkalaisista kannattaa kansakuntansa avaruusohjelmaa. Sukkulan paluu avaruuteen, avaruusaseman rakentaminen valmiiksi, paluu Kuuhun ja myöhemmin Marsiin ovat 77 % mielestä asioita, joihin kannattaa käyttää 16 miljardia dollaria vuodessa.

51 % vastaajista kannattaa toimintaa, 26 % kannattaa sitä voimakkaasti. Kannatusluvuissa on peräti 9 prosenttiyksikön kasvu vuoden takaisiin tuloksiin. Kannatus on jokseenkin riippumatonta puoluekannasta.

36 % vastaajista pitäisi NASA:n budjetin ennallaan, 37 % kasvattaisi sitä. NASA:n osuus koko liittovaltion budjetista on tällä hetkellä 0,7 %, noin 58 dollaria asukasta kohti.

(Vertailun vuoksi: USA:n Irakin sotaan käyttämällä rahamäärällä voisi helposti rakentaa pysyvästi miehitetyn aseman Kuuhun ja tehdä miehitetty lento Marsiin.)

Sukkula valmiina lähtöön

Avaruussukkula Discovery on valmiina lähtöön. Kahden ja puolen vuoden työrupeama Columbian onnettomuuden jälkeen on loppusuoralla ja Discoveryn komentaja Eileen Collins miehistöineen on lähdössä lennolleen 13. heinäkuuta klo 8:51 Suomen kesäaikaa.

Lento suuntautuu kansainväliselle avaruusasemalle, jonne viedään tarviketäydennyksiä ja joitain pieniä aseman rakenneosia. Lennon toisena tärkeänä tehtävänä on testata erilaisia lentoturvallisuuden parantamiseen tähtäävien suunnitelmien toimimista käytännössä. Testattavana on mm. sukkulan lämpösuojusta kuvaava kamera, sekä lämpösuojuksen tiilien korjaamiseen suunniteltu ”paikkaussarja”.

Sukkulan turvallisuuden parantaminen on keskittynyt ulkoiseen polttoainetankkiin, jonka irronnut eristeen pala aiheutti Columbian onnettomuuden kaksi ja puoli vuotta sitten. Tankin rakennetta on parannettu eristeen kiinnipysyvyyden valmistamiseksi. Alumiinirakenteinen, polyuretaanivaahdolla eristetty, tyhjänä vain 30 tonnia painava, 60 miljoonaa dollaria maksava polttoainetankki on ainoa sukkulan osa, jota ei voida käyttää uudelleen.

Itse sukkulaan on lisätty lukuisia antureita siipien etureunaan, jotta mahdollinen Columbian kaltainen vaurio voidaan havaita ajoissa. Sukkulat laukaistaan jatkossa vain valoisaan aikaan, ja vain avaruusasemalle. Nousua seurataan kameroilla entistä tarkemmin kaiken normaalista poikkeavan havaitsemiseksi.

Tärkeä parannuksen kohde on ollut myös NASA:n toimintatapojen ja turvallisuuskulttuurin kehittäminen. Columbian onnettomuuden aiheuttanut tankin eristeen irtoaminen ja iskeytyminen siipeen nähtiin videonauhoilta jo ennen sukkulan tuhoon päätynyttä laskeutumista, mutta havaintoja ei otettu vakavasti. Samaten jo Challengerin onnettomuus 1986 aiheutui ensisijaisesti apurakettien ohjeiden vastaisesta käytöstä. Nyt kun NASA on virallisesti myöntänyt, että sukkulaa ei koskaan saada täysin turvalliseksi, on toivottavasti kaikki mahdollinen riskin minimoimiseksi tehty. NASA:n mukaan seuraava sukkulalento on turvallisin, mitä koskaan on lennetty.

Aiheesta lisää: http://www.nasa.gov/returntoflight/main/index.html

Discovery jälleen laukaisualustalla

Avaruusukkula Discovery on toistamiseen laukaisualustalla odottamassa heinäkuun 13. avautuvaa laukaisuikkunaa. Se tuotiin alustalle ensimmäisen kerran jo huhtikuun 7. päivä ja oli tarkoitus laukaista avaruuteen toukokuussa, mutta tankkaustesteissä ilmenneiden vikojen takia Discovery vietiin takaisin kokoonpanohalliin. Polttoaineen määrämittareissa oli häiriöitä ja jäänmuodostus nestemäisen hapen putkilinjan alkupäähän oli odotettua runsaampaa. Niinpä koko polttoainetankki apureketteineen päätettiin irrottaa sukkulasta ja tilalle asennettiin alunpitäen Antlantiksen lentoa varten varattu tankki ja apuraketit. Tämä oli nopein tapa vian korjaamiseksi.

Discoveryn on määrä tehdä ensimmäinen lento yli kaksi vuotta sitten tuhoutuneen Columbia-sukkulan jälkeen laukaisuikkunassa, joka avauttuu heinäkuun 13. päivä ja sulkeutuu 31. päivä. NASA ei ota lennolla mitään vältettävissä olevia riskejä, joten ongelmien ilmaantuessa lento voi siirtyä entisestään. Sukkulaan on tehty lukuisia parannuksia, joiden on määrä estää Columbian onnettomuuden aiheuttanut jään ja polttoainetankin eristeiden irtoaminen nousun aikana. Columbian tankista irronnut eristeenkappale iskeytyi toisen siiven johtoreunaan puhkaisten siiven lämpökilven. Ilmakehään paluun aikana kuuma plasma pääsi siiven sisään vaurioittaen sen rakenteita. Siipi hajosi ja sukkula joutui hallitsemattomaan tilaan 60 km:n korkeudella hajoten Texasin taivaalle tuhoten koko seitsenhenkisen miehistön.

Columbian onnettomuus oli paha takaisku kansainvälisen avaruusaseman rakennusprojektille, joka on suunniteltu pelkästään sukkulan varaan. Nyt NASA on luopumassa sukkulasta kokonaan vuonna 2010, ja kaikki loput lennot on tarkoitus tehdä pelkästään avaruusaseman tarpeita varten. Myös aseman kunnossapito on suunniteltu pitkälti sukkulan varaan, joten NASA joutuu suunnittelemaan tämänkin puolen uudestaan.

Lisätietoja:

http://www.nasa.gov/returntoflight/main/index.html